Viikko leikkauksesta

SHS:n vuosikokous oli sunnuntaina Lahdessa. Oli mukava nähdä tuttuja koiramaailmasta. Hallitukseen heitä valittiin myös. Paljon onnea Anna Piiraiselle hallituksen jäsenyydestä ja Hanne Saariselle varapuheenjohtajuudesta.
Kokouksen jälkeen alkoi taas päässä suhisemaan. Neljäs koira? Mistä? Koska? Mönkijä? Jos ei muuta niin pentu? Lainakoirat kisoihin? Unohtaisiko koko kisat? Kuljetusboksit ja peräkärry?
Tulisiko laumanlisäys vasta, kun en ole yksin vastaamassa kaikesta? Tarkoittaako se: ei koskaan? Ei ehkä niinkään että en käytännössä selviäisi, mutta henkisesti tarvitsisin jonkun jolle urputtaa pahimmat harmitukset. Ei tainnut olla paras mainospuhe...
Hullua sinänsä miettiä kaikkea tuota, ottaen huomioon etten pidä kärryllä, enkä reellä ajosta -se on pelottavaa kovissa nopeuksissa ja mutkissa (myönnetään, itsensä voittamisessa piilee myös se haaste ja viehätys)


Lumi on toipunut melkoisen hyvin. Leikkauksesta on nyt 8 päivää. Sen maha roikkuu haavan kohdalta, joten lihasten kuntoutuminen on vielä vaiheessa? En olisi heti Lumista uskonut, että se kaipaa tarhaan. Se on hyvin määrätietoisesti kävellyt tarhalle aina muiden mukana. Sunnuntaina päästin sen sinne hetkeksi. Se sukelsi koppiin ja makoili siellä niiiiin tyytyväisen oloisena. Lähtiessäni SHS:n kokoukseen kävin hakemassa sen varmuuden vuoksi sisälle. Neiti sisäkoira ei olisi meinannut millään lähteä armaasta kopistaan.

Onkohan tuo ihan normaalia? Melkoiset poimut haavan ympärillä koiran seisoessa.

Vähän huonoa omaatuntoa koen siitä, etten ole ihan pilkuntarkasti noudattanut toipumisohjeita. Lumi on ollut mukana paitsi kävely- myös kevyillä pyörä ja hölkkälenkeillä. Erona on ainoastaan se, että se on hihnassa ja en päästä sitä riehumaan. Lenkkien pituudet ovat ihan normaalit. Viimeyöstä lähtien siitä on tulut taas ulkokoira. Onneksi on ollut sateista, joten se on pysynyt kopissaan. Ohjeiden mukaan tähän mennessä olisi saanut tehdä vain pissatuskävelyitä. En suosittele kenellekään, mutta huomaan näin taas tapahtuneen. Surkun leikkauksen jälkeenhän tilanne meni kutakuinkin samalla kaavalla. Sen leikkaus oli vaan pienempi ja toipumisaika lyhyempi, jolloin koirat leikkivät keskenään jo muutamia päiviä leikkauskesta.

Surku ja Corvette ovat päässeet muutamana aamuna kikkarilla minilenkille. Tuleepa niitä liikutettua niinkin. Melkoista vapaajuoksuahan se on kahdella uroksella pelkän kikkarin kanssa. Metsässä juoksua, pyörälenkkejä, kanavalla juoksutusta ja hihnakävelyitä. Niistä on poikien kesäaktiviteetit koostuneet. Melkoisen viileä on tosin kesä tällä hetkellä. Sisällä istun villapeiton alla tätä kirjoittaessani ja ulkona sataa.