Tuuloksen agiepikset

kultaa ja pronssia

 Oman seurani -Lammin Seudun Koirakerhon- agilityepikset olivat sunnuntaina. Ensimmäistä kertaa olin myös "töissä". Rakensin ratoja ja ratahenkilön ominaisuudessa oikaisin tarvittaessa esteitä suoritusten lomassa. Kisaavien luokassa kuulutin lähtijöitä. Mukava päivä kaikenkaikkiaan. Tuomarina toimi Tomi Niemi, joka oli suunnitellut kivat radat kuhunkin luokkaan.
Omat koirat osallistuivat maximölleihin 2Xkumpainenkin. Surkun kanssa "vähän sinnepäin" rata. Suurimmaksi osaksi kuitenkin ihan ok. Lumi meni ihan hyvin, muttei huipusti. Kaksi kertaa ekan radan aikana se vilkaisi sivuilleen ja toisella radalla ohitti toiseksi viimeisen putkiesteen. Sijoitus kuitenkin Lumilla 1. ja Surkulla 3.

Vaikkei itse kilpailusuoritus mennyt ihan nappiin, niin jäi kuitenkin hyvä mieli. Lumista tulee vielä ihan hyvä agikoira. Varsinaisen kisan jälkeen menin sen kanssa kisaavien radan ilman keppejä. Se meni hienosti, myös renkaan ja keinun, joita ei olla aikoihin harjoiteltu. Tuli oikein tsemppi päälle harjoitella kepit kuntoon. Päästäisiin sitten epiksissä koettamaan myös kisaavien rataa... Huomenna kuitenkin leikkaus ja sen myötä tauko, joka kasvattaa toivottavasti intoa -sekä minulla että koiralla.

Kuvat taas: Susanne Stenfors

Kieli ulkona, mitähän se odottaa =)

No niin, nyt se on tallennettu. Palkkaan usein koiran suoraan suusta. Frolicit ja makkarat antaa hyvän lisämaun suoritukseen...

 

Koirat olivat hihnoilla kiinni auton takarenkaissa.

Kisan jälkeen palatessani autolle ihmettelin missä Surku on, kun se ei tullut heiluttamaan häntää. Sepä oli auton toisella puolen pää muovipussissa herkuttelemassa possun ihralla ja luilla. Corvette seisoi vieressä katselemassa. Lumi-raukan hihna ei ollut ylettynyt saaliille. Harmi sinänsä sillä Lumi olisi ajanut Surkun pois herkuilta ja samalla ilmoittanut minulle, että jotain on menossa. Sain aamulla lihat Tomilta ja ne olivat takapenkin jalkatilassa. Ovi oli mielestäni visusti kiinni...

No Surkuhan on edelleen lihotuskuurilla...