Metsäilyä

Maanantaina tulee 3viikkoa Lumin leikkauksesta. Lumin kuntoutus on edennyt vaiheeseen, jossa olen muutamaan otteeseen vienyt sitä oikein vaikeakulkuiseen metsään. Vanhaa hakkuuaukeaa, jota ei ole siistitty. Se kasvaa vadelmapensaita ja saniaisia. Puunrungot, oksat, kannot ja kuopat tekevät kulkemisesta hidasta ja hankalaa. Oma tasapainokin on koetuksella, kun ei tiedä mihin jalka holahtaa tai kolahtaa. Koirien läsnäolon kuulee välillä vain läähätyksestä. Hyvin ne kiertää lähellä. Lumi yleensä kaikkein eniten liki. Corvette avoimemmalla paikalla meinaa vielä harvakseltaan irrota kauemmas, mutta palaa muistutettaessa tai vaihtaessani suuntaa. Se on alkanut paremmin totella ensimmäistä käskyä, toisinaan jopa jo silloin kun sillä on jotain mielenkiintoista menneillään. Pyrin siihen etten niitä kutsu, vaan ne pitäisivät itse yhteyden.

Nyt kun pääsin Kennel-Rehun autolle on koirille taas ruuaksi lihaa. Heti näkyy ruokavalion vaihdos kakan määrässä. Olen ottanut metsään parina kertana jäiset liharuuat reppuun. Sitten odotan tilaisuutta, jolloin koiran tai koirien huomio on muualla tai etäisyys kasvanut pitkäksi ja kaivan ruuat esiin. Lähellä ne pysyy ja hetkessä kaikki ovat siinä. Kukaan ei ole vielä jäänyt ilman. Silloin se jopa vähän harmittaa, kun hyvä tilaisuus jää käyttämättä...

Vähän jo selkeämpää maastoa. On se Surkukin siellä

Kaikki kolme

Corvette ateriallaan

Vielä puupellon kautta kotiin.

Puupellossa pystyi vähän irrotellakin:

 


Lumi palasi torstaina myös agilityn pariin matalin estein. Erityisesti keppejä harjoiteltiin radan ohella. Surkukin oli erityisen innoissaan ja pomppi innoissaan lähtöpaikalle. Agirotu on seuraava kisa, jossa osallistutaan huskyjoukkueeseen sunnuntaina 6.7.