Tunnelma vapautuu vähitellen

  Sunnuntaina tunnelmat olivat seuraavanlaisia:

Voisin kirjoittaa päivästä kahdenlaisen tarinan joista kumpikin on totta.
Hetken aikaa tuntui tältä:
Tarina nro 1: Toivotonta menoa kolmella reen kanssa. Corvette on ihan mahdoton muiden koirien perään valjaissa. Tänään sain seistä piikkijarrun päällä kun Corvette hönki kahdella jalalla ohimenevien irlanninsetterien perään aivan kuurona kaikella muulle. Suunnat ovat arpomista. Minulla ei ole koiraan minkäänlaista kontaktia, eikä se kiihdyttävässä tilanteessa noteeraa minua lainkaan. Tarhassa on kaksi ketjutettua koiraa ja yksi kopissa kyhjöttäjä. Surku luulee itsestään suuria. Corvette väistelee ja pysyttelee poissa tieltä ja sillä ei ole minkäänlaista asemaa.
Koirat eivät ole keskenään kontaktissa tarhassa lainkaan, mitä nyt Surku yrittää joskus varovasti kyttäillä vilkaisten sitä ennen ikkunaan. Hihnassa kävely ei ole enää leppoisaa ja vapaana ulkoilut koko lauman voimin saa unohtaa hyväksi toviksi. Surku pääsi näykkäämään Corvettea kahdesti tänään ja toinen niistä oli kotipihan ulkopuolella lenkillä! Tästä ei selvitä varmaan ikinä, niin että koirat vain leppoisasti olisivat keskenään Corvette ikänsä mukaisessa johtajan asemassa ja lauma harmoniassa. Corvette ei meinaa tulla kopista ulos edes kutsuttaessa. Aikaisempina päivinä se on oma-aloitteisesti tullut ulos kopistaan kun olen lähestynyt tarhaa. Corvette varoo Surkua enemmän kuin yleensä ja säpsähtää myös minun äkkinäisiä eleitä kuten liukastelua.


Tarina nro 2 samoista tilanteista: Tänään selvisin viimeisestä rekireissusta tälle vuodelle ehjänä, vaikka meno oli väliin hurjaa. Corvette pysyi lopulta maassa niin kauan että päästiin liikkeelle. Yksi työvoitto! Corvette myös matkusti etupenkin sijaan Lumin kanssa auton takaluukussa ja alun epäröinnin jälkeen hyppäsi sinne toisella kertaa jo ihan itse. Päivällä otin ensimmäistä kertaa kaikki 3 koiraa hihnaan ja lähdettiin kylille. Puolitoista tuntia vierähti auringon paistaessa. Olin yllättynyt miten hienosti kaikki sujui. Corvette kulki muiden mallin mukaan ja tiukassa komennossa melko kivasti. Saattoi näyttää jopa aika idylliseltä: tyttö kävelee kolmen uljaan koiran kera leppoisasti kevät auringossa. Corvette näytti lenkin jälkeen oikein rentoutuneelta lepuuttaessaan etutassujaan ja kuonoaan kopin ulkopuolella. Lumi kävi taas kanavalla haastamassa Corvettea leikkiin Corveten siihen lähtemättä. Kumpikin hyviä asioita. Surkukin olisi tullut yritykseen mukaan, mutta siirtyi katseesta kauemmas. Corvette ei myöskään näyttäisi enää noteeraavaan sorsia kiihdyksiin asti. Pientä toivoa on että sen riistavietti ei olisi kovin voimakas.

Lämpötila taisi tänään kivuta sinne +10!

Enpä viitsinyt poistaa noita sunnuntain kirjoituksia. Niitä on hauska lukea "sitten joskus". Kotipihassa ja tarhassa on jo rennompi tunnelma. Surku ei ole sunnuntain jälkeen yrittänytkään härkkiä tai kyttäillä Corvettea. Viimeisellä näykkäisyllä pääsin sitä näpäyttämään ja se loppui toistaiseksi siihen. Edelleen poissa ollessani urokset ovat ketjutettuna tarhaan, samoin öisin. Tarhassa on rauhallista ja Corvette tulee kopistaan ihan itse kutsumatta ulos minun tulessa tarhalle. Muutoin ei tarhassa vielä juuri liikettä näy.  Makaavat omissa kopeissaan. Siellä saatetaan hetken päästä, Corveten kotiutuessa, vähän katsella kuka tätä showta lopulta pyörittääkään.
Pidin Corveten aidatussa pihassakin monta päivää aina hihnassa siiryttäessä paikasta toiseen. Nyt lasken sen ulos normaalisti lenkille lähdettäessä muiden kanssa.
Maahan menot ja siinä pysyminen ennen tarhasta tuloa ja valjaissa ennen lähtöä ovat olleet ihan oma lukunsa mistä ollaan väännetty tiukastikin. Etenkin valjaissa, kun kierrokset ovat korkeammalla, aikaa kuluu. Maanantaina testasin kikkarilla Corvettea kummankin oman koiran parina pikku lenkin. Matkaan lähtöön saattoi kulua jopa enemmän aikaa kun itse lenkkiin. Kun koira lopulta oli maassa ja otin askeleen kikkarin suuntaan oli vieteri jo ponkassut ylös. Tiesin etten voi luovuttaa ja lopulta päästiin matkaan. Heti perään Surkun parina sama tarina ehkä hieman vähemmillä yrityksillä. Maahan menot ennen ruokailua ovat sujuneet paremmin. Pihaportista lähteminen on jo melko sujuvaa rynnimättä ilman lupaa. Koirat tulevat istumaan portin eteen ja saavat hihnat kaulaansa. Portti auki, itse ulos ja koirat luvalla perässä.
Valjaissa Corvette saa juosta jatkossa pääosin pyörässä, kunnes oppii ohittamaan muita koiria ja hahmottamaan suuntia. Tietysti se vaatii sen että Lumi kestää juosta kärjessä... Lauantaiksi oli suunnitteilla vartavasten treenit koiranulkoiluttajien ohituksiin, mutta luvattu lumipyry sotki suunnitelmat.
Hihassa olen ollut tiukka. Toiset koirat ja jopa ihmiset saavat Corveten kierrokset nousemaan kovastikin, mutta siinä Corvette on helppo pitää aisoissa, kun se on niin lähellä, toisin kuin reen edessä. On se varmasti kummaa olla uusissa ympyröissä erilaisten asioiden äärellä, uusien olentojen kanssa ja tavatkin on vieraita. On lenkkejä jotka sujuvat jo ihan jouhevasti kaikkien kanssa.

Eilen tiistaina käytiin Annan kanssa Ohkolassa ajamassa mönkkäritreenit. Alusta oli pehmeä ja raskas. Laitoin aluksi omat kärkeen ja Corvette juoksi Mayan kanssa pyörässä. Hyvin kulki pitkän matkaa. Sitten Lumi alkoi kuikuilla liikaa takana tulijoita ja vaihdoin Corveten Surkun viereen kärkeen. Se kokoonpano toimi parhaiten. Surku oli loistava. Se teki suureksi ilokseni sekä Lumin että Corveten parina vasemmalla täyskäännöksen vetäen myös parinsa mukanaan. Se oli myös ainoa, joka olisi kääntynyt risteyksestä oikeaan suuntaan auton sijaan, mutta siskonsa sekoitti sitä vieressä.
Corveten kohdalla oli positiivista huomata, että toiset koirat eivät varikolla juuri vieneet sen huomiota. Rauhallisesti se odotteli uuden minilaumansa kanssa. Valjaissakaan se ei kovin hötkyillyt.

Kuraista oli: