Corveten toinen päivä

Vapaahetki metsälenkin lomassa

Ensimmäinen yö oli hiljainen. Jokainen nukkui kopissaan, minkä varmistin otsalampulla pariin kertaan yön aikana... Surku ja Corvette olivat ketjussa, mikä vähän arvelutti, vaikka katsoinkin ettei ketjun pitäisi päästä mihinkään kiertymään tai ylettyisi aidan yli.

Aamupäivästä pakkasin koirat autoon -Corveten etupenkille ja omat taakse. Suuntana oli tällä kertaa Taruksen metsät. Ajattelin, että puolueettomalla maalla on paras aloittaa. Olin kovin iloinen huomatessani tunnelman olevan heti ihan erilainen. Kaikki olivat vapautuneita. Surkullakaan ei ollut lainkaan kyttäysmeininkiä. Yhdessä kulkivat rinnakkain. Corvette kiskoi flexissä kuin hinaaja ja olkanivel oli koetuksella. "Täytyyhän sen nyt haistella ja tutkia uutta paikkaa. Eikä se voi tietää miten hihnassa kuuluu käyttäytyä, eikä sitä voi juuri tässä hetkessä oppia..." Onneksi sadan metrin jälkeen tulin järkiini ja otin tilanteen haltuun. Lumi oli alkuun myös hihnassa ja Surku irti. Ne ovat tottuneet kävellessä kulkemaan takanani ellen erikseen vapauta niitä. Niinpä "kylmästi" heti alkuun vaadin Corvetelta samaa. Olen huiman tyytyväinen. Kun jaksoin sille asiasta ilmoittaa se luovutti ja etenkin kapeilla poluilla kulku onnistui hyvin koirien kulkiessa takana. Leveämmällä tiellä hajut ja innostus meinasi viedä mukanaan, mutta palautin sen aina paikalleen. Reilusti yli puolet matkasta minulla oli hihnassa nätisti kulkeva koira, jolla kyllä virtaa riitti. Muutamaan kertaan pysähdyin ja vapautin koirat vähän irrottelemaan (Corvette tietysti flexissä). Ne intoutuivat jopa leikkiin Lumin kutsuessa Corvettea. Tosin tuosta leikkimisestä Corveten ja Surkun välillä en tiedä oliko se sittenkään pelkästään hyvä juttu. Surku oli se joka oli "niskan päällä", vaikka ihan normaalilta leikiltä se silloin näyttikin.  
Annoin välillä lihaköntit kaikille. Samalla harjoitutin maahanmenoa ja rauhassa odottelua, mikä meinaa olla hankalaa. Surku rähähti syödessä kerran ja tuli muutaman sekunnin paini, jonka seurauksena molemmat hetken ontui. Ei sitä sen enempää muisteltu ja matkui entiseen malliin.  Pari tuntia vierähti mukavasti metsässä ja aurinkokin ilmestyi esiin räntäsateen väistyessä. 

Kotipihassa varovainen ja väistelevä meininki jatkui.   
Surku löysi tarhasta kuivan luun jämän (luulin keränneeni ne kaikki) ja murahti Corveten suuntaan, joka makasi tarhan toisessa päässä, eikä vilkaissutkaan Surkua. Surku lopetti kerta kopauksella ikkunaan.
Surkun kanssa pitää olla tarkkana. Se luulee nyt itsestään suuria. Tajusin juuri senkin, että parempi pitää Surkua ja Corvettea (tai ainakin Surkua) ketjussa myös silloin kun olen paikalla ja seuraan tilannetta. Se rajoittaa Surkun liikkumista ja tilan haltuunottoa ja toisaalta pakottaa/mahdollistaa Corveten oleskelun muualla kun peränurkassa.

Tästä kuvasta on löydettävissä 3 huskya

Päivällä kävin pienellä kanavakävelyllä aina kahden koiran kanssa kerrallaan. Corvette oli aina mukana. Kyllä oli alkuun hankalaa pitää sen hihnassa kulkeminen kuosissa. Metsässä sujui paremmin. Nyt hajuja ja kaikkea kiinnostavaa oli joka puolella. Onneksi toinen koira käveli irti, joten kädessä oli vain yksi hihna. Ja kun vain jaksaa jämptisti ja ehdottomasti toitottaa samaa niin hetkittäin kävely sujui jo oikein kivasti. Toisia koiriakin kohdattiin ja kovasti ne kiinnostaisi, niin kuin kaikki muukin.
Illalla otin Corveten vielä yksikseen ulos ja on se jo jotain hoksinut =). 

Periksi en ole antanut. Vaikka olenkin saanut toistaa ja vaatia tiettyjä asioita kerta toisensa perään, niin kärsivällisyys on riittänyt. Erityisen vaikeaa on maahanmeno ja siinä pysyminen. Tarhan ovesta ja portista ei myöskään kuljeta ominpäin, eikä autosta hypätä ulos oven auetessa. Ihan perusjuttuja siis. Tuohon kulkemiseen on riittänyt usein pelkkä kehon kieli ja kulun estäminen. Ainoa asia missä en vaatinut samaa kuin omilta, oli valjastettuna maassa odottaminen. Corvette seisoskeli rauhassa ja annoin sen olla toistaiseksi niin. Annalle iso kiitos ajatusten vaihdosta. Kyllä tämä on taas niin opettavaista. Uusi laumanjäsen paljastaa lahjomattomasti niitä puutteita mitä omassa toiminnassa on ollut ja mikä onkaan hienompaa kuin oppia uutta ja katsoa miten homma tästä edistyy. 
Jos saisin jotain muuttaa, niin puuttuisin tiukasti Surkun käytökseen Corvettea kohtaan jo Mäkiahoilla, kun Corvetella oli vielä kotietu.

Lumi on niin kaunis, kun sen häntä on alhaalla