Tiimiinsä tyytyväinen

 Tänään olin koiriin todella tyytyväinen. Sain oppilassuhteilla lainaksi mönkijän. Vähän mietitytti kuinka koirat sitä jaksavat vetää. Painoa minut mukaanlukien tulee kuitenkin jonkun verran. Moottorikin oli paikallaan, mutta sitä ei ollut tarkoitus käyttää. Pihasta lähdettäessä koirat nykäisivät ja kun mitään ei tapahtunut jäivät ihmeissään katsomaan taakseen. Lopulta päästiin liikkeelle. Tie oli tasainen kylätie ja kova, joten mönkkäri rullasi ihan hyvin ja meno oli iloista.
Vähän lähdön jälkeen huomasin hevosen menevän edellämme. Kääk! No mennään ja katsotaan. Käveltiinhän sitä eilen Corvetenkin kanssa hevosaituksen ohi. Ja mönkkäristä käsin minulle jää tarvittaessa ihan erilaiset toimintamahdollisuudet kuin kaksipyöräisellä. Olin jo valmistautunut huhuilemaan ratsukolle tulostamme. Ratsastaja huomasi meidät hyvissä ajoin ja siirtyi tiensivuun pellon reunaan. Koirat painelivat kauniisti ohi. Surku kärjessä huomasi hevosen muttei edes katsonut. Lumi vilkasi muutamaan kertaan, mutta vauhti pysyi yllä ja suunta oikeana. Corvette oli pyörässä ja en ole aivan varma huomasiko se tienposkessa olevaa ratsukkoa lainkaan.  Etäisyyttä oli ohitettaessa n. 20m. Olin niiiiiiin tyytyväinen!
Mönkkäristä käsin päästään hyvin harjoittelemaan myös muiden koirien ohituksia, kunhan saadaan järjestettyä sovittu tilanne. Tällä menolla on toiveita niidenkin sujumiseen. Luulen että Corveten pitäminen näin aluksi pyörässä on oikea ratkaísu.
Matka jatkui taas autolta vielä eteenpäin, eikä siinäkään tullut mutinoita. 4km oli tämän päivän matka Jatkossa saatetaan tehdä kierros metsässäkin. Se vaatii jo ihan erilailla punnertamista. Olen nyt kaksi kertaa ajanut mönkkärillä ja olen ihan myyty!

Tässä videokuvaa tämän päivän menosta. Valitettavasti alun hevoskohtaamista ei ole videolla.