Lumivalkoinen: Rusakko, Kiima ja Yhteisajot

Yksi koiristani on kaikkien suosikki -niin pienten kuin isojenkin -Surku.

Viime viikon lopulla purin ketjut tarhasta. Saavat uroksetkin olla kokoaikaisesti kahleetta ja itsellä on vähän kevyempi mieli. Vaikka katsoin ettei ne pääsisi niitä mihinkään kiertämään, niin olihan se Surku ensimmäistä kertaa elämässään ryöminyt kopin terassin alta ja jäänyt nalkkiin.

Hyppyrimäen rinteessä. Flexi on vähän hankala metsässä kuljettaessa, mutta pakollinen varuste vielä

Vetämiset ovat olleet viime aikoina aika onnettoman lyhyitä, mutta sentään mönkkärillä hieman raskaampaa menoa. Maanantaina heräsin 3:30. Päästin koirat pissalle ja annoin juotot. Tähtitaivas aamuyöstä oli kaunis ja kirkas. Ennen töiden alkua pääsin ajamaan mönkkärillä melkein 3km:n lenkin! Hullua hommaa. Ihme kyllä päivällä ei väsyttänyt lainkaan.
Sunnuntaina käveltiin pitkin Lahden Veskun rantaa kolmen koiran kera hyvä tovi. Ihan kivasti se toimi, kun muistaa oman rauhallisen toiminnan. Vaikeinta mulle koirien kanssa on pitää ärtyisyys kurissa, jos asiat ei toimi juuri niin kuin haluan. Ääneen ja liikkeisiin tulee kärsimätön ärtyisyys sehän ei toimi vieden uskottavuutta tasapainoiselta johtajuudelta ja harmittaa itseä. Jos mahdollista pyrin viemään koirat kotiin, jos ketutus jää päälle.

Maanantaina otin koirat pyöräilylenkille yksitellen. Corvette meni ensimmäistä kertaa pyörällä ja ihan kivasti sujui. Juoksupaikka on vielä vähän hakusessa, mutta kyllä se sieltä sitten löytyi. Jos otan Corveten yksin ja haluan kaikki ulkoiluttaa, niin se tarkoittaa kolmea eri lenkkiä. Corveten jättäminen yksin tarhaan tuntuisi aika kohtuuttomalta ja uhkarohkelta.

Viime viikolla se sitten tapahtui, suuresti kammoavani tapaus -Rusakko ihan likellä. Käveltiin läheisellä hakkuuaukiolla töiden jälkeen päiväsellä. Yhtäkkiä jotain tapahtui. Muistan ajatelleeni, että miten niitä on nyt neljä? Kaikki oltiin varmaan 10m säteellä. Valtava rusakko oli säikäytetty päiväuniltaan ja se poukkoili hetken meidän keskellä. Luulen että kukaan ei heti tajunnut mitä tapahtuu ja mistä on kyse. Lumi tokeni ensin ja säntäsi rusakon perään, Surku seurasi siskoaan ja samalla minäkin tajusin mistä on kyse. Aikaa kaikkeen meni ehkä 2sekuntia. Sitten huusinkin jo kuuroille korville ja sain seurata kuinka koirat menivät omiaan. Lumi piti "jahtihaukkua" yllä jota en ole kuullut siltä missään muussa tilanteessa. Corvette ei joku ollut kartalla lainkaan tai sitten sitä ei kovin kiinnostanut. Se oli myös ainoa joka oli flexissä. Ihmeekseni maailma ei kuitenkaan loppunut, enkä minä luhistunut. Ihmeen rauhallisesti totesin pelkoni käyneen toteen. Koirat juoksivat muutamia satoja metrejä ja palasivat sitten juosten takaisin ensin Surku ja ihan kohta perään Lumi lähestyen vähän varovaisemmin. Heti kun näköyhteys katkesi, niin loppui ajo. Koko homma kesti ehkä puolisen minuuttia. Hallintaa ei ollut kyllä lainkaan. Olin auttamatta sen pari sekuntia myöhässä ja ihme olisi jos siinä tilanteessa olisin saanut koiria kuriin, vaikka olisinkin ensimmäisenä ehtinytkin reagoida. Surku sai siitä vähän siimaa ja torstaina ennen agilitya se lähti pusikon takaa ilmestyneen koiran perään, ilmeisesti luulleen sitä joksikin muuksi. Kaarsi sitten takaisin huomatessaan kohteen olevan koira, mutta vasta kun sen oma kiinnostus loppui -ei käskystäni. Surkun kanssa etenkin pitää muistaa terävöittää omaa toimintaa. Lumi käveli rusakkoepisodin jälkeen takanani vilkulematta ympärilleen, Surku koetti vielä tarkkana seurata polunreunoja. Nyt pyrin käymään iltasella lenkillä rusakkojen liikehdinnän aikaan flexin kanssa, jotta voisin antaa Surkulle ja Lumille vähän hallittua vapautta ja näpäyttää heti jos korvat katoaa rusakon ilmestyttyä näköpiiriin. Voitte varmaan arvata, ettei olla niillä reissuilla nähty kanin kania...

Keskiviikkona Lumi aloitti juoksunsa. Nyt on sitten seuraavat neljä viikkoa tiedossa erityisjärjestelyitä. Lauantaina, kun Corvette alkoi haistella Lumia kiinnostuneen oloisena, tein Lumille ketjupaikan varaston kulmalle. Yöt se saa nukkua sisällä. Kun urokset pääsivät ketjuista niin nyt on sitten nartun vuoro. Varasuunnitelmakin on tärppipäivien ajaksi jos näyttää siltä, että pojat alkavat huutelemaan tarhassa. Lumi juoksee nyt kaikella todennäköisyydellä viimeisiä juoksujaan. Toukokuussa se oli tarkoitus leikata. Voi olla että nyt alkaneet juoksut vähän siirtävät leikkausajankohtaa.

Tuntui vähän ikävältä ajatukselta ketjuttaa yhtä koiraa erilleen muista. Lumi meinasi heti, että stressi on ajan hukkaa ja kävi samantien nauttimaan auringosta omassa rauhassa

Tänään sunnuntaina oli pitkästä aikaa yhteisajot. Kolme mönkkärivaljakkoa oli kasassa. Omat pääsivät juoksemaan Piiraisten valjakossa, kun sitä mönkijää minulla ei edelleenkään ole. Oli oikein hyödylliset treenit. Tehtiin paljon ohituksia. Jatkossa meidän pitää omien kanssa harjoitella ensimmäisenä letkassa juoksemista. Se on kaikkein vaikeinta ja aiheuttaa kuikuilua ja himmailua. Ei aina, mutta liian usein. Sirpa toimitti meille irtokoiriensa kanssa loistavaa häiriötreeniä. Pääsin kaksi kertaa näpäyttämään Corvettea ja se tehosi sillä erää. Ei me vielä ihmisten ilmoille olla valmiita, mutta hyvä päänavaus. Nyt vaan lisää harjoitusta ja kontrolloituja tilanteita, niin saadaan ohitukset kuntoon. Ihan täysipäinen hyvä koira Corvette on, täytyy vain kertoa sille miten haluan sen käyttäytyvän. Valjakot se ohittaa hienosti noteeraamatta lainkaan. Työkentelymotivaatio sillä on kohdillaan. Tuppaa rehkimään vähän liikaakin. Suu on vaahdossa lähes riippumatta lenkin pituudesta ja valjaat yltäpäältä kuolassa. Tänään mentiin reilut 8km tauko välissä ja matkallakin muutamia pikku pysähdyksiä.