Ajamaan on päästävä ja jostain se reitti aina löytyy

Myönnän olevani kärsimätön, jos ei olla pariin päivään päästy kunnolla ajamaan. Tällä hetkellä suurin syy on lumi -siis se, että sitä on. Kaksipyöräisillä ei pääse turvallisesti kolmella koiralla, kun jäiset kohdat ovat peittyneet lumen alle. Reelle lunta ei taas ole tarpeeksi. Tai olisi, ihan kotikulmilla pururadalla, mutta Corvette estää meidän ihmisten ilmoilla ajelut vielä toistaiseksi. Koirantaluttajien ohitusharjoituksia ei olla saatu vielä järjestettyä ja se asia ei ole lähimainkaan kunnossa. Hihnassa se onnistuu kaikkien kolmenkin koiran kanssa kävelytiellä, kun ne ovat välittämässä läheisyydessä, mutta valjaissa tilanne on aivan toinen.
Perjantaina kävin edellisen kerran crossipyörällä vedättämässä koiria. Sunnuntaina vedettiin hieman rengasta paremman puutteessa. Matkana urheilukentän ymäpäristössä alta 2km. Laitoin Lumin yksinään vetämään ja Corveten ja Surkun pariksi toiseen renkaaseen, joka oli omassa juoksuvyössäni vielä varmuudeksi kiinni. Kyllä valkoisestakin löytyy puhtia ja punnerrusta, kun muut mentiin edellä. Tuli urheilukentän ympärys aurattua kolmeen otteeseen. Corvette piti välillä vaihtaa vetämään yksin rengasta, kun kahden uroksen vetovoima meinasi kaataa minut lisäpainoksi perään. Lumi ja Surku kuunteli käskyjä ihan kivasti, vaikka olivatkin melkoisesti edellä. Ensimmäistä kertaa renkaanveto sujui niin, että oli itse takana. Surku on vähän arastellut sitä ja saikin juosta tällä kertaa aina parin kanssa.
Ajatuksissa on viileämpinä kesäaamuina vedättää koirilla rengasta aina pätkä metsälenkin yhteydessä.

Kovasti yritin saada maanantaiksi mönkijää lainaan siinä onnistumatta. Mönkijällä pääsisi hyvin vaikka missä, mutta sitä en vielä omista. Niinpä nostin reen auton katolle ja ajoin vähän syrjäisemmälle lähiseudulle. Ensimmäinen pätkä oli kohtalainen 500m matka ja sitten alkoin hiekka. Ei muuta kuin takaisin. Olin jo valmistautunut auton luona käymään tahtojen taiston, mutta kaikeksi yllätyksekseni Lumi (!) johdatti joukon laukalla ohi auton ja matka jatkui kohti toista metsätietä. Siellä oli ihan mukavasti lunta ja päästiin lopulta vähän puskittunutta metsätietä takaisin autolle. Matkaa kertyi 7-8km.
 
Corvette kuuntelisi mielellään silloin kun sille sopii. Jos sillä on jokin kiinnostava haistelu tms menneillään se hoitaisi sen mieluummin loppuun ja merkkaisi vielä yhden kohdan ja sitten saattaisi jo joutaa tullakin, ellei vielä joku haju pakottaisi pyörähtämäänn ylimääräistä lenkkiä. Joka tilanteessa harjoitellaankin sitä, että käskyt eivät tarkoita "Olisitko nyt kiltti ja viitsisitkö tulla." vaan "Tänne -kyllä, nyt heti!!".
Vaikka kyllä Lumikin sikaili yksi päivä. Se löysi ilmeisesti sorsille tarkoitetun leivänsiivun. Käskin sen jättämään sen. Seuraavana päivänä leipä oli yhä samassa kohden ja Lumi nappasi sen taas. Kutsuin sitä huomaamatta mitä se oli taas napannut. Lumi varmaan luuli joutuvansa uudelleen luopumaan herkustaan ja juoksikin kauemmas. Kutsuin uudelleen ja se meni vielä kauemmas eikä tullut ennenkuin oli hotkinut leipäpalansa. Pidin sen käskyn alla koko episodin ajan ja ilmoitin sille ettei tuollaista käytöstä katsella. Tiedä toiminko oikein vai en, mutta loppumatkan se käveli ihan takanani jaloissa kiinni.

Corvette ihmettelemässä epiksien hyörinää

Tarhassa Surku on saanut vapautuksen ketjusta yöaikaan. Mitäpä sillä nukkuessa tekee. Corvette saa vielä varuilta nukkua kahleissaan.

Tänään oltiin Kanava koirakillan epävirallisissa agilitykisoissa. Surkun kanssa sählättiin. Lumi meni hienosti ja voitti maximöllit. Osallistujia luokassa oli kokonaiset 4. Corvette oli tietenkin mukana ja pääsi lopuksi seuraamaan kentän tapahtumia. Käveltiin myös hevos- ja poroaitauksen ohi. Ei mitään kovin suurta reaktiota, kun porotkin vain maata möllöttivät ja ympärillä tapahtui paljon muutakin mielenkiintoista.