Lauantaian käytiin taas omatoimiagissa kirkolla. Ensimmäisessä pätkässä mennään kaksin, kun halusin nähdä miten se toimii. Etenemisen vauhtia ei lainkaan edistä se, että edelleen vilkuilen taaksepäin, vaikka videolta kyllä näen miten ne tulee vai tuleeko.
Alemmassa pätkässä mennään kolme estettä niin, että itse liikun vain taustalla.
Torstain varsinaisissa agitreeneissä opin taas paljon. Haettiin oikeata liikkumisnopeutta suhteessa koiraan. Ei liikaa edellä, mutta silti vauhdikasta.
Keppikujalla sain hyviä huomioita kuinka annan koiralle ristiriitaisia viestejä. Kun koira tulee kujalta pysähdyn ja heitän namin. Pysähdys on koiralle ristiriitainen viesti. Seuraavalla kerralla jatkoin juoksua ja heitin samalla namin käden heilahtaessa taakse. Siinäkin tulee koiralle kaksi viestiä kun käsi osoittaa ensin taaksepäin... Siis liike jatkuu ja käden heittorata lähtee vartalon vierestä.

Agin jälkeen käytiin remmilenkillä suunnistaen kotiseutumuseolle. Niin mun sielunmaisemaa tämä...

Koirat pääsi myös ensimmäistä kertaa aikoihin sisällä pistäytymään. Ensin jäivät seisomaan eteiseen ja vasta kutsusta uskaltautuivat pidemmälle. Melkein kaikki hajut olivat uutta ja olivat vähän orpoina "uudessa" ympäristössä.

Mitä täällä sisällä oikein tehtiinkään?

Saako maata?

Otan edelleen aina silloin tällöin viitsiessäni ja muistaessani vain yhden koiran lenkille, että Surkukin oppisi sitä yksinoloa.
Koirat osaavat suunnat jo näemmä paremmin kuin omistajansa -joka on niiden suhteen aika toivoton. Surku todisti sen taas eilen, kun pyöräillessä päätin ottaa pitkästä aikaa suuntia. Sanoin "oikea" kääntyen samalla pyörineni vasemmalle -Surku kääntyi käskystä oikeaan suuntaan... Minun täytyy muistaa aina ennakoida suunnat hyvissä ajoin, että annan oikean käskyn.

Ida-Lumia 4v vietti tämän viikon Vääksyssä ja kävi meitä piristämässä moneen kertaan. Koiratkin saivat vieraita mökkiinsä.

Tarha on jännä paikka