Palloilun lomassa viilentymässä -helleraja taitaa olla rikki

Kaikkea hömppää tehtiin parina päivänä. Pallon kanssa on leikitty isällä käydessä ja siitähän nuo kovin innostuvat. Surku Lumin vanavedessä. Toistojakin jaksavat jonkunverran, mutta olen pyrkinyt lopettamaan, kun se on vielä parasta. Surkun osalta ei käynyt viime kerralla oikein hyvin, kun onnistuin Lumin kanssa reuhutessa tökkäämään Surkua sormella silmään. Senkin jälkeen Surku kyllä inostettuna hyppeli meidän kanssa, mutta palloa väisti. Saa nähdä onko Surkun muisti ikuinen...
 Lenkillä  on harjoiteltu "takaa"-käskyä, jossa koiran tulee kiertää puu tai tolppa. Surku hoksasi sen idean aika hyvin. Lumi ei ollut ihan varma mitä halutaan ja hyppäsi kivipaaden päälle tai puuta vasten ennen kuin hoksasi. Puita pujoteltiin myös agilitya silmälläpitäen -vaihtelevalla menestyksellä.

Surku on aloittanut ilokseni taas karvanpudottamisen. Ja tuossa lauseessa ei ole mitään sarkasmia. Pyrin hillitsemään itseni ja välttämään karstaamista joka päivä, että karvaa ehtisi irrota tarpeeksi. Ei ole mitään iloa harjata koiraa jolta ei irtoa karvaa reilusti. Jos saan aikaiseksi niin koetan syksyllä toimiiko rukkini ja koetan saada lankaa aikaiseksi. Surkulla on selvästi ollut enemmän turkkia ja se on väsynyt kuumassa Lumia herkemmin. Kohta osat taas vaihtuvat.

Yksi arviointimoka sattui tässä yksi päivä, kun koirat kaahailivat jalkapallokentällä. Viereisellä kentällä (hiekkatie välissä) oli sorsia. Lumi keksi sorsat täydessä vauhdissa kentän reunalla juostessaan ja painoi sinne Surku perässään -ei auttanut tänne huuto. Sorsat eivät ilmeisesti olleet tottuneet hätyyttelyyn ja nokkivat kenttällä kaikessa rauhassa, vaikka kaksi koiraa lähestyi niitä täydessä vauhdissa. Surku  liukastui kostealla nurmella viimehetkellä ja pelasti sillä yhden sorsista -loput älysivät lähteä lentoon. Kaikki oli hetkessä ohi. Takaisin tullessa Lumi otti kaiken kirjaimellisesti: Kutsuin sitä seisoen puiston penkin takana ja Lumi katsoi, että nyt on parasta tulla suorinta tietä ja kiipesi penkin selkänojan yli eteeni. Silloin ei hymyilyttänyt, mutta nyt jo vähän.
Agikentällä Lumi lähti paikaltaan kentän reunalle siskoaan tervehtimään, kun kuuntelin ohjeita. Samoin yksi ilta lenkiltä tullessa laskin koirat irti jolloin ne yleensä juoksee portille. Naapuri oli kuistilla ja Lumi kaartoikin sinne ja Surku tietysti perässä. Ok olin juuri sanonut niille "vapaa", mutta korjasin heti käskyni "tänne" muotoon, kun huomasin mihin kaartavat ja menivät silti. Siankorvat niillä kiilteli varmaan silmissä. Kerroin kyllä mitä mieltä olin kyseisestä toiminnasta.  Monta kertaa ollaan samalla tavoin menty kotiin, vaikka naapuri siellä istuisikin ja kiinnostaisi kovin, muttei näköjään nyt. Sellaisella tasolla hallinta täällä.

Lumilla epäilen juoksuja alkavaksi kohtapuoliin. Se on alkanut merkkailla enemmän ja hajut kiinnostaa myös.

Tarha valmistui toukokuussa ja nyt jo olen lyönyt pari keppiä maahan. Alustavissa ajatuksissa siintää tarhan laajennus. Isosta laajennuksesta ei ole kyse, mutta täytyyhän uudelle kopille olla tilaa, niin ettei sen katolta hypitä aidan yli...