Kun ei ollut muutakaan tekemistä rakensin ylijääneistä vanhoista lattialaudoista kopin. Se on vielä kattoa vailla, kun ei ollut tarpeeksi isoa levyä nurkissa ja lautojakaan ei tarpeeksi pitkiä. Lakattu lauta on materiaalina mielestäni lähinnä karmivaa, mutta kun ei noille muuten olisi ollut käyttöä, niin menköön.
Nyt on kolmelle koiralle koppitilaa...
 |
| ...tai neljälle, kun näyttävät tuonne hyvin kaksinkin mahtuvan... |
 |
| ...tai sitten vain kahdelle. Oma koppi kummallekin luiden syöntiä varten. |
 |
| Koirat tutustumiskäynnillä kopissa ja hyvin näyttivät viihtyvän, kun sinne jäivät loikoilemaan |
 |
| Hmm... taas se blondius paljastui. Katto kallistuu väärään suuntaan -eteenpäin! Ehkä jätän sen niin, ehkä rakentelen sen vielä kallistumaan taaksepäin |
On tämä blogi ihmeellinen, aina kun jotain pyydän niin se tapahtuu. Tulee apua aidantolppien hakkaamiseen, verkon kiinnitykseen ja tänään oli viikate pihalla odottamassa kun aamulenkiltä tulin. Huomenna on varmaan kattolevy portin pielessä...
Pitäisi kai toivoa kultaharkkoja, mutten ole ihan varma haluanko oikeasti. Miten sitten iloita siitä, että on saanut hyödynnettyä vanhaa talonseinää hyllyihin ja lattiaa koppeihin ja omin käsin sahatut hieman irvistävät listat lattiaan. Onhan niitä kovia ammttilaisiakin joita voisi harkoilla ostaa. Torppa olisi jo viimeisen päälle valmis, mutta se jokin siitä puuttuisi.
 |
| Naapuri rapistelee siankorvia. Ja sanoi vielä että on niin kivat koirat kun ei ne koskan mitään pyydä. Hmmm... |
 |
| Lumi valmis pyrähtämään saaliin kanssa kauas Surkun ulottumattomiin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti