Aamulenkiltä tullessa väsytti niin, että oikaisin suoraa päätä pihalle maton päälle makuulle. Lumi makoili kauempana kopissaan ja Surku jossain Lumin lähellä. Aukaistessani silmät tunnin kuluttua näytti vieressäni tältä:

läheisyys lämmittää

Kanavalla odotti kaunis puinen purjevene sulutusvuoroaan ohikulkiessamme.

Sisällä lattiat on nyt kolmeen kertaan maalattu ja se työ on ohi. Sähkäri tulee maanantaina ja pikkuhiljaa saadaan sähkötkin taas kuntoon. Ehkä jo ensiviikolla pääsen kalustamaankin huoneita. Jos sen jälkeen vielä viitsin laitan eteisen ja keittiön kuntoon. Se olisi alakerta silloin tältä erää valmis.

Surku kuuntelee tarkkana joelta kuuluvaa isoa molskahdusta

Laiheliini. Lumi ei erityisemmin välitä harjauksesta ja onkin onnistunut pudottamaan karvansa suureksi osaksi minun huomaamatta.  Taitava se on siinä ollut, koska yleensä huomaan pienenkin irtonaisen karvatukon heti ja silloin tämä himoharjaaja iskee