sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Vierumäen maastoissa

Autoa lainaamassa...
...Päädyinkin tuohon punaiseen
 Ei ole videokuvaa meidän tän päiväisistä ajoista -se olisi ollut jo liioiteltua extremia.
Sellaista menoa oli taas tänään tälle arkajalalle, etten tiedä miten tähän hommaan olen edes eksynyt. Ja minulla on vain se kaksi koiraa, joita vielä ylämäkiin auttelen. Kun joku kirittää edessä ja on käännöksiä, pomppivaa kelkkauraa ja mäkiä, niin apua! Takaisin tullessa aloin jo nauttiakin vauhdista. Ja meidän vauhti ei ollut mitään verrattuna edellä menevään useamman koiran valjakkoon. Kyllä hatunnosto kaikille kuskeille, jotka sellaisessa vauhdissa mukana roikkuu. Ehkä vähitellen kokemuksen myötä tulee sitä varmuutta myös ajamiseen.
Jarrumaton käyttöä täytyy alkaa oikeasti harjoitella, että se sujuu silloin kun on todella tarvis. Sitä en ole oikeastaan kertaakaan käyttänyt (jäällä kun lähes aina ajetaan ja vauhti on vaan plussaa) kengällä olen laahannut jos on ollut tarvis.
Sen huomasin tänään, että ensi syksynä täytyy alkaa panostaa siihen, ettei aina olla peesissä, kun muiden kanssa treenataan. Kun pikku pätkä mentiin tänään edellä, niin vauhti tippui suuresti ja Lumin liinat löystyivät useasti. Tämä on meidän eka talvi -nuoria kun ovat- ja paljon on vielä opittavaa.
Hauskaa tämä on, vaikka joskus hirvittääkin.
Ja jossain vaiheessa oikeasti haaveilin kolmannesta koirasta...
Edessä oleva vieras valjakko kiinnostaa, kiinnostaa...

Lähtötunnelmaan latautumista
 Täytyy kyllä myöntää, että useasti toivon vauhtia löytyvän enemmänkin, kun keskenään mennään -etenkin silloin kun mennään tasaisella suoralla tai jäällä. Mutta maastossa muiden peesissä vain ylämäissä olisi vahvistus tarpeen. No saanhan itsellekin kunnon treeniä, kun pitää vähän rehkiäkin

Vähän tasaisemmalla pätkällä lopussa uskalsi jo tarttua kameraan, kun ei tarvinnut juosta ylämäkeen tai täristä alamäessä Vierumäen mäkisessä maastossa.
Tällaista on meidän meno: peesissä ollaan, mutta edessä näkyy aina vain tyhjä tie =)
Vinkki: liinoja lyhyemmäksi niin koirat ohjaa myös rekeä! Tällä hetkellä siinä on talutin ja vasta siitä lähtee haarat. Ja Tomi ohjeisti viime reissulla sieppausköyden käyttöön. Se on vielä hankkimatta. Täytyykin laittaa muistilistalle
 
Auto häämöttää jo tienpäässä
 Kiitokset Kirsille uusista kokemuksista. Matkaa tuli Kirsin arvion mukaan reilu 8km
Matka takana ja valmistaudutaan kotiinlähtöön
 

6 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Tuohan on helpottava tieto. Tosiaan kovassa vauhdissa kun alkaa hirvittää, niin ei ainakaan tällä hetkellä ole mitään mahkuja alkaa haparoida sitä jarrumattoa alas. Tuo kantapäillä jarruttaminen kuulostaa sentään mahdolliselle. Nyt olen jarruttanut niin että toinen jalka on pois jalaksilta. Täytyy testata seuraavalla kerralla jäällä, niin on sitten joku tuntuma asiaan kun tulee tosi paikka.

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Nyt siis vain harjoittelemaan jarrutusta. Tänään jo vähän testasin, kun tehtiiin Surkun kanssa kahden pikku lenkki. Vauhti oli ihan olematon, mutta siinä ainakin tuntui ihan luontevalta jarruttaa v-asennossa kantapäillä.
    Se on siis takavetoinen se punainen -pitäisiköhän ensin opetella ajamaan autoa =)
    Mutkassa ei siis jarrua. Tuo täytyy iskostaa jonnekin alitajunnan sopukoihin.
    Kiitos kaikista vinkeistä. V

    VastaaPoista
  5. Mä jarrutan kanssa kantapäillä ja nimenomaan molemmilla. Tosin jos tiedän, että on edessä tosi iso alamäki niin sitten yleensä hyvissä ajoin lasken jarrun ja sitäkin kyllä painan sitten kantapäillä (mulla on levee jarru johon ylettää hyvin näinkin) ja molemmilla yhtä paljon tai muuten tuo reki lähtee kampeemaan kun se on niin kevyt.
    Itsellä ei ainakaan auttanu muu kun ajaminen tuohon kun alkuun vauhdikkaat käännökset hirvitti :) Meillä on niin mutkaset reitit, että äkkiä kyllä oppi olemaan mukana käännöksissä ja luottamaan siihen, että kyllä se reki koirien perässä kääntyy kun on liinat kireällä ja kiinnitettynä lähelle rekeä.

    VastaaPoista
  6. Tuota kantapääjarrutusta täyty tosiaan treenata taas sopivan tilaisuuden tullen. Melkein ainahan ajetaan reellä jäällä, jossa ei jarrua tarvita. Liinoja olen nyt lyhentänyt sen verran, että talutin on välistä pois.

    VastaaPoista