Vääksyn yhteisajo

 Saatiin vieraaksi valjakoita tänne kotipuoleen. Viiden valjakon voimin kierrettin reippaat 12km Vesijärven jäällä. Sää oli paras mahdollinen, niin kuin lähes joka päivä jo viikkojen ajan.
Lumi ja Surku saivat vahvistukseksi keulaan kokeneen johtajan Inkkarin. Kolmen koiran voimin pysyttiinkin ihan mukavasti muiden vauhdissa. Sirpalla nelivaljakko, Antilla ja Tomilla 5-valjakko ja Kirsillä 8 koiraa reen edessä. 25 koiraa matkassa kaikenkaikkiaan.

Vauhti oli mukavan reipasta. Kyllä kolme kulkee ja jaksaa ihan erilailla kuin kaksi. Hyvin paineli meidänkin kaksikko Inkkarin perässä. Lopussa alkoi askel jo vähän painaa kaikilla.
Oli taas hieno päivä ja kokemus. Komean näköistä oli myös katsella viiden valjakon menoa jäällä.

Taas opin uutta: seiso koko ajan jalaksilla silloinkin kun ollaan paikallaan. Nyt reki keuli välillä kun oltiin paikallaan ja koirat päättikin lähteä eteen ja pidin pelkästä tangosta kiinni. Ja sitäkin tulee harjoitella etten lähdössä päästä irti ohjaustangosta, kun irrotan sieppausköyttä ja yleensäkin tuota koko sieppauköyden käyttöä. Kahdella koiralla ajellessa noilla ei ole ollut niin väliä, mutta kun on useampia reen edessä pitää muistaa varautua tilanteisiin paremmin.

Rekeilyn jälkeen mentiin vielä Jossun rantaan nuotion ääreen auringonpaisteeseen. Lumi ja Surku sai sillä välin harjoitella kuljetusboxissa oloa Antin ja Annan autossa. Jossulle kiitos nuotiopaikan lainasta ja Jallulle ja isälle parkkitilasta. Ja lämmin kiitos kaikille valjakoille ja tukijoukoille, jotka viitsitte tulla meidän kotikulmille. Kyllä oli taas mukava päivä. 

 Ja lopuksi: koirani ovat vielä keskenkasvuisia natiaisia. Määrätietoinen, rauhallinen ja päättäväinen toiminta -sillä mennään pitkälle.

 Pieni tauko Kajaankalliolla. Ihmeen hyvin kuvat osuivat kohdalleen, vaikka kameran ruutu oli pimeänä ja tähdätessä näin vain mustaa.