Tekniikkaa opettelemassa

 

 Ettei kaikki olisi kuin Stromsössä, niin alkuun muistutus todellisuudesta silloin tällöin: Tehtiin lenkki jäällä tiistaina. Olen muutaman kerran valjastanut koirat vierekkäin, niin tuolloinkin. Lumi alkoi jossain vaiheessa löysäillä. Vaihdoin ne peräkkäin ja taas sujui paremmin. Lähellä kotirantaa päätinkin ajaa hieman ohi. Voi sitä hitauden määrää. Surku kääntyi nihkeästi pyytämääni suuntaan, mutta oli heti kaartamassa takaisin. Päätin, että koirat ei kyllä vie tätä erää ja jatkoin vielä hieman eteenpäin kanavan varteen asti. Matka oli pysähtyi kokonaan muutamaan otteeseen ja koirat katselivat taaksepäin. No sitten kun vetivät taas liinat kireällä oikeaan suuntaan hetken aikaa ok sanoin "takaisin" ja vauhtia riitti taas vaikka muille jakaa. Päätin, että ajatan ne vielä aavistuksen kotirannan ohi. Yllätys, yllätys sama juttu. Nihkeästi kääntyivät pyytämääni suuntaan ja taas heti kaartamassa takaisin. Vauhti oli minimaalista. Pakko olikin mennä sitten vähän pidemmälle, että pystyttiin lopettamaan vasta kun eteneminen sujui. Olivat yhtäkkiä, kuin eivät olisi ymmärtäneet käskyjä. Ihan kuin mamma olisi seonnut ja ei tietäisi mitä tekee. Hermot siinä meni kun muutaman suuntakäskyn kohdalla olivatkin kääntymässä rantaan. Vähän tarpeettoman kovakouraisesti palautin ne oikeaan suuntaan, ja äänestä kuulsi kärsimätön kiukku. Jäi ikävä olo omasta maltin menetyksestä. Voi kun olisin kyennyt vain jämäkkään ja varmaan palautukseen. Käskin koirat maahan ja otin pienen aikalisän itseäni varten. Eteenpäin käskyä ei meinattu millään ymmärtää vaan maattiin vain paikallaan... Kun lopulta päästiin hetken aikaa suht hyvää vauhtia, annoin luvan kääntyä rantaan ja taas mentiin vaudikkaasti eteenpäin.
Täytyy silloin tällöin ajaa yksi lenkki ohi kotirannan, että homma alkaisi toimia.

 Nyt saatte videomateriaalia. Laadukasta sellaista ;) Käytän ensi kertaa videota ja älypuhelinta yleensäkään ja tämän tekniikan ihmelapsen käsissä siitä syntyi seuraavaa jälkeä. Näköjään ajattelin, että kommentointi on kannattavaa. Jos olisin tiennyt miten, olisin poistanut äänet, mutta paljon on vielä opittavaa... Koettakaa kestää, mä en meinaa pystyä ;) 

 

Käytiin tekemässä rekilenkki jäällä. Aurinko paistoi, mutta tuuli oli selällä valtaisa ja lunta pöllysi oikein urakalla. Ensimmäisessä pätkässä näkyy meidän vetämistä silloin, kun kaikki toimii -paitsi koirien oikein valjastus. Tuulen tuiverruksessa selällä matka meinasi muutamaan otteeseen jopa pysähtyä... 

Klikkaa "lisätietoja". Loput videot/kuvat/tekstit siellä. Älkää kysykö miksi...

Tältä näytti meidän meno eilen rantaa lähestyessä. Ajaja on täysin lumiansa lumoissa

 

Rekilenkin jälkeen Jossun ja Katrin rannassa

  Kotimatkalla

 

Surku minimoi ilman vastuksen jopa korvien asennolla

  

Henkivartiokaarti turvaa laskua

 

 

  

Olen kai niitä harvoja koiranomistajia, jotka riemastuvat kun huomaavat karvanlähdön alkaneen. Minusta on nautinnollista karstata isoja karvatuppoja. Nyt kyseessä on Surku. Lumi alkoi tiputtaa karvoja tammikuussa, mutta lopetti sen kesken. Saa nähdä vaihtaako Surku koko peitteensä. Tämä on ensimmäisiä kertoja kun Surkua harjataan. Vähän jännittynythän tuo oli alkuun, mutta rentoutui sitten ja alkoi silminnähden nauttia melkein nukahtaen.

Lumpsu