Pari kuvapätkää aamulenkiltä

Tiistaina oltiin työporukan kanssa virkistäytymässä Orimattilan kehräämöllä. Koiria tulivat ulkoiluttamaan työkaverini kaksi tyttöä. Hyvin oli kaikki mennyt kokeneilta reippailta tytöiltä. Koirat saivat tunnin hihnalenkin ja luut kaupanpäälle. Kaikki olivat tyytyväisä. Lähdettiin vielä vähän rekeilemään ja takaisin tullessa saatiin ihailla auringonlaskua.
Kyllä on nyt luksusta kun meitä hellitään näillä mahtavilla liukkailla aurinkoisilla rekikeleillä eikä vielä loppua näy. Kun keskenään ajamme vauhti on aluksi lujaa ja sitten rauhallisempaa ravia, mutta olkoon sitten niin, vaikka kovempikin vauhtikurvailu jäälläkin sopisi...

Ajatan kaksikkoa kaikenlaisissa kokoonpanoissa, joita saatan vaihdella myös kesken lenkin. Lumi kärjessä, sitten Surku kärjessä ja parivaljakkona myös. Matkat ovat jäällä kohtuullisia arvioilta 7-8km. Kunhan saan asennettua sport trackerin puhelimeen, niin saan oikeaa faktaa. Eilen oli tarkoitus kuvata vähän ajoa, mutta unohdin kokonaan. Ehkä huomenna sitten. Tässä kuitenkin muutama lyhyt pätkä aamulenkiltä.

Tuossa kolmannessa pätkässä Rotwailer kulki meidän edellä irti sekin. Kun se huomasi meidät se kääntyi kohti. Koska se ja omat koirat olivat irti päätin pysäytttää meidän koirat ja mennä itse edelle, enkä vain ohittaa sivusta, kun en tuntenut koiraa lainkaan. Ei mennyt pysähtyminen ihan hallitusti... Juteltiin sitten aikamme omistajan kanssa ja annoin sitten Lumille luvan mennä tutustumaan. Harmi etten huomannut kuvata tilannetta. Siitä näkyisi niin hyvin Lumin ja Surkun tapa kohdata toinen koira. Lumi meni häntä ylhäällä ylväästi astellen 6v. rotikkanartun luokse haistelemaan. Sitten pyysin Lumin luokse maahan ja päästin Surkun rotikan luo. Se meni hyvin nöyrästi aluksi, mutta aikansa haisteltuaan yritti laittaa päätä toisen niskaan ja jopa epävarmasti haukahden tökkiä toista. Kokenut rotikka ei kovin paljoa välittänyt nuorten reagoinnista. Sitten jatkettiin ohi ja kummatkin lähti mukaani ilman sen kummempia mutinoita tai yritystä rotikan luo. Tavallisestikin ohitukset menee etenkin vapaana ihan hyvin täällä kotopuolessa. Saatan kyllä joutua huomauttamaan ohitustilanteessa. Voin myös aika huoletta kuljettaa niitä irti, vaikka näköpiirissä olisi toinen koira. Kiinnostuu kyllä, mutta korvat pysyy tallella eikä lähde perään. Paitsi kun ollaan vieraammalla maaperällä ja kiinnostus ympäristöön on suurempi saattavat korvatkin olla enemmän hukassa.

Alimmassa pätkässä pientä harjoittelua lenkin lomassa. Tällä tasolla mennään ei ihan putkeen eikä ihan hunningollakaan..