Oikein hyvää joulua!

Se siitä pitävyydestä. Vielä viikonloppuna päivisin oli märkää ja yöllä pientä pakkasta. Pihan sepelin päällä oli aamuisin ja iltaisin sellainen jääkerros, että puskia pitkin kävely oli ainoa keino päästä kotiovelle.

Perjantaina ajattelin vain lenkittää koirat pienellä vetolenkillä golf-kentän teillä. 3kilsan lenkki suunnilleen. Paikoin sulaa, paikoin vähän jäistä -niin kuvittelin, kun pimeässä mentiin. Lauantaina samalla lenkillä piti päästää koirat irti ensimmäisen 50 metrin jälkeen, kun tie oli täyttä jäätä ja mäkien kohdilla. Koirat eivät varmaan heti tajunneet, etteivät ole enää töissä, kun painoivat täysiä eteenpäin rintarinnan kunnes vihelsin ne takaisin. Ne pysähtyivät ja katsoivat vähän kummissaan taakse. Kun päästiin taas sulalle saivat vetää parin kilsan verran ja silloinkin väliin hirvitti ja "rauha"-käsky liukkaimmissa paikoin oli ehdoton. Lopussa taas palauttelut irtijuosten olosuhteiden pakosta -koirilla ei ollut  mitään tätä vaihtoehtoa vastaaan. 
Tiet ovat jo suurimmaksi osaksi sulat, mutta jäisiä osuuksia oli silti vielä viikonvaihteessa melkoisesti.

Nyt on satanut pari päivää vettä ja pitävää maata on riittävästi. Tänään käytiin vetämässä rengasta kilometrin verran. Alkuun tuntui nihkeältä. Ajattelin jo että taakka on liian raskas mennä muutamaa sataa metriä enempää. Koska jauhelihat kuitenkin odottivat vielä hyvän matkan päässä puussa, jatkettiin matkaa lihapullapalojen ja juoksun motivoimana aina pätkä kerrallaan. Lumi oli enemmän juonessa mukana kuin Surku, joka alkuun kovasti epäröi. Loppua kohti Surkukin piristyi ja tsemppasi hienosti. Hyvää vauhtia tulivat viimeisen pidemmän suoran ja häntä heilui lopussa. Sitten vielä juoksua metsässä ja kävellen kotiin.

Huomenna aattona etsin jostain sopivan sulan tien ja käydään kikkarilenkillä. Sen jälkeen onkin hyvä vetäytyä aaton viettoon hyvillä mielin. Loppujen lopuksihan se väsynyt koira on paras koira.