Keskiviikkona päätin kokeilla reellä menoa. Ei ollut mikään ihanan idyllisen ikimuistoinen retki. Keskivauhti oli vaivaiset 9.8km/h. Tämän selittää pitkälle se, että harjoitellaan oikeassa reunassa kukemista ja siellä PYSYMISTÄ. Se tarkoittaa parhaimmillaan pysähtymistä sadan metrin välein, jos eivät käskystä tajua siirtyä tarpeeksi reunaan. Siinä -ties monettako kertaa- koiria kohti astellessani muistutan itseäni rauhallisuudesta ja jämäkkyydestä ja hiipivä ärsytys saa jäädä liinan varteen. Loppua kohti alkoivat jo hoksata ja siirtyä itsekin käskystä oikealle, mutta siellä pysyminen on hyvin hetkittäistä.
Pari viime lenkkiä ovat olleet melkoisen katkonaisia tuon TARPEEKSI reunassa pysymättömyyden vuoksi. Ei siis niinkään fyysistä treeniä, vaan muiden asioiden harjoittelua. Lumi juoksi alkuun paremmin reunassa ja olenkin laittanut sen oikealle puolen. Ohjaaminen on näin hieman helpompaa. Lumi ei kuitenkaan kovin aktiivisesti painosta Surkua siirtyämään mukanaan, vaan jos Surku ei suosiolla siirry jää Lumikin juokseman kauemmas reunasta. Surku taas hakeutuu selkeästi mieluummin vähän keskemmälle juoksemaan. Loppupuolella rekilenkkiä Surkukin alkoi hoksia ja vängätä myös Lumia enemmän oikealle. Surkussa on enemmän päättäväisyyttä kuin sisaressaan. Käännöksetkin se ottaa varmemmin.
Kahden viime treenin päällimmäinen ajatus oli: "Tarvitsen koiran joka jo osaa ja opettaisi noita kahta vähän sujuvammin kuin minä asiassa kuin asiassa!!! Oikeasti tarvitsen!!".
No, tänään huomasin, että sujuu se näinkin vaikka hieman tahmeasti toisinaan. Tänään sohjossa kikkarilla taiteillessani huomasin ilokseni, että minun tarvitsi huolehtia lähinnä vain pystyssä pysymisestäni. Koirat (Surkun avittamana) halkeutuivat reunaan usein itse ja pysyivätkin siellä melko hyvin. Viimeistään käskyllä siirtyivät taas oikeaan reunaan juoksemaan.
Raskaampiin mäkiin nuo pysähtyy. En auta niitä enää kikkarilla potkimalla vaan kannustan jatkamaan. Muutamaan kertaan olen vetänyt rekeä/kikkaria taaksepäin ja sitten yrittänyt uudelleen. Kun Lumikin hoksaa että nyt pitää rehkiä, niin yleensä silloin päästään liikkeelle. Se osaa kyllä rempoakin, jos vain viitsii.
Sain kunnian jutella vanhan konkarin kanssa. Tässä muutamia vinkkejä:
* Vähällä koiramäärällä treenataan renkaalla voimaa. Minua kannustettiin treenaamaan renkaan kanssa, että koirat oppii tekemään oikeasti työtä. Pakettiauton rengas on sopiva yhdelle koiralle. Matkaa pidennetään pikkuhiljaa. Pelkkä kikkarin vastuksella meno ei opeta koiria työntekoon -minkä olen tässä syksyn aikana oppinut. Rengas on jo alustavasti kysyttynä...
* Palautumiseen menee 1 1/2vuorokautta. Toisinaan ajetaan 2-3 pvä peräkkäin.
* Kisoja ei voiteta ylämäissä, vaan ylämäkien jälkeen. Ylämäet mennään laukalla ja ylämäen jälkeen ei passausta vaan täysiä eteenpäin. Jos koirat pysähtyvät ylämäkiin, vedetään ajopeliä taaksepäin (ei siis käännetä koiria takaisin alas, vaan vedetään ne ajopelin mukana). Metrikin jo toisinaan riittää. Koirat ei siitä pidä ja lähtee pinnistelemään suuremmalla sisulla, saatuaan kunnon käskyn lähteä eteenpäin.
Jos ne eivät hoksi mitä niiltä odotetaan, voi mennä vierelle kannustamaan eteenpäin -tämä siis vain aluksi harjoitteluvaiheessa. Kun koirat alkavat itse kiihdyttämään ennen ylämäkeä, on oppi mennyt perille.
* Treenimaastoja vaihdellaan, etteivät koirat opi passauspaikkoja tms.
Kyllä minä vielä opetan nuo työtä tekemään -Luminkin- jos se vaan on suinkin enää mahdollista. Ensi syksynä aloitetaan alusta ihan eri tekniikalla ja katsotaan mihin se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti