Rengasrallia

Viime päivinä ei ole ollut asiaa juuri minkäänmoisiin vetopuuhiin. Maa on lähes kauttaaltaan luistinrataa. Sain kaksi pienkuorma-auton rengasta kotiintoimitettuna. Ensimmäinen kilometri renkaanvetoa per koira taitaa olla yhteensä takana.
Takana tuleva rengas herätti vielä toisenakin päivänä kummastusta. Itse juoksin edellä ja kannustin matkaan. Ruoka on tarjoiltu parin päivän ajan renkaanvedon yhteydessä. Ajatus olisi siirtyä koirien taakse kun ovat saaneet vähän juonesta kiinni. En tiedä tuleeko se renkaan kanssa koskaan toimimaan niin, mutta kokeillaan, kokeillaan.
Ensimmäiseksi käytiin viemässä koirien kera sianlihat puuhun reilun 100m päähän. Sitten Lumi odottamaan vuoroaan hihnaan ja Surku valjaisiin renkaan eteen. Alku oli ihmettelyä ja Surkun ilme kysyvä: "Mitä siellä kutsut ja huutelet. Etkö huomaa että olen kiinni enkä pääse?" No lopulta päästiin kääntöpaikalle possun palojen avustuksella. Takaisin päin matka sujui jo paremmin.
Lumi odotti melkoisen malttamattomana omaa vuoroaan, mistä olin pelkästään tyytyväinen. Se ampaisikin ensimmäisenä päivänä matkaan vähemmillä epäröinneillä kuin Surku. Possunkuvat sillä kiilui silmissä ja alkuun ei tainnut edes huomata, että joku jarrutti menoa.
Lopuksi vielä kummatkin yhtäaikaa liikkeelle oman renkaansa kanssa. Ei voinut Lumikaan mennä Surkun siivellä, vaan kaikki työ on tehtävä itse jos mieli eteenpäin ja saaliille -ja Lumihan mieli =) Eilen sama harjoitus uudelleen. Silloin meno näytti tältä.

Rengas pääsi luiskahtamaan mäkeen risukkoon ja meno muuttui entistä raskammaksi, mutta eteenpäin oli mieli ja sinne mentiin

"Voi kehveli, tämähän onkin ihan kivaa!"