 |
| Viikonloppuna metsässä oli vielä lunta, vaikka polut olivat jäässä |
Ensimmäisissä reilut 4km pellolla ja kaksi kertaa huomasin haistelevani mullan tuoksua ja kyntäväni porkkanoiden seassa kylkiliukua.
Toisella ajokerralla istuin kyydissä ja olin huisin onnellinen, ettei minun tarvinnut huolehtia ajamisesta. n. 7-8km matkalla sain rauhassa ummistaa silmäni silloin kun mutkat näyttivät turhan tiukilta ja paikoin liukkailtakin.
Pikkuhiljaa jään alta alkaa taas paljastua pitävääkin pintaa. Parina päivänä oli vaikeuksia päästä kotiovelle, mutta nyt alkaa jo helpottaa. Kummasti sitä osaa arvostaa taas hiekkaa ja mustaa maata. Ihan sama onko kuraista ja märkää ja pimeää, mutta askel alkaa taas PITÄÄ!
Kovasti on viime viikon aikana poltellut kisoihin osallistuminen. Se edellyttäsi monen muun puuttuvan muuttujan ohella reellä ajon treenaamista ja etenkin tuntuman saaminen reen ohjaamiseen. Harkitsin jopa vajaan viikon reissua Taiga majalle, mutta se on loppiaiseen asti jo täysi. Siispä tyydytään ajamaan täällä kotiseutuvilla kahdella pyörällä ja toivotaan kovasti kaikenlaista treeniseuraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti