Lumin kastraatio 9.6.2014

Aamulla juoksutin koirat vielä yksitellen pyörällä. Pojat vähän lyhyemmin ja Lumin kanssa normaali 8km:n lenkki. Olen tarkoituksella liikuttanut sitä hieman enemmän kuin muita, koska taukoa tulee nyt jokatapauksessa. Tullessani Surkun kanssa kuulin kuinka Corvette ulvoi. Lumi ei kopistaan juuri nenäänsä ulos pistä aamusella ja Corvette ilmeisesti luuli jääneensä yksin. Lumin kanssa kun olen lenkillä, se ei ole koskaan ulvonut, koska Surku on tarhassa. Naapurilta kysyin ja se sanoi, että edellisenä aamuyönä Corvette oli ulvonut myöskin ja tarkkaillut kopin katolta sinne minne Surkun kanssa oltiin lähdetty. Täytyy tulevaisuudessa alkaa kutsua Lumi ulos kopistaan, jos meinaan Corveten jättää sen kanssa kahden...

Klo 9.30 oli varattu aika Lahdessa eläinlääkäri Ulla Helannolta. Oikein siistinoloinen haava ja hyvä hoito. Lumi tuli ihan normaalisti rauhakseen vastaanotolle, niin kuin olettaa sopi. Kaikki kopeloinnit sai tehdä rauhassa, Lumin nököttäessä levollisena tutkimuspöydällä. Rauhoittava lääke annettiin seuraavaksi. Meni vajaa viisi minuuttia, niin takajalat alkoivat pettää alta ja seuraavaksi koira lakosi siististi lattialle kuin räsynukke. Nostin sen vielä tutkimuspöydälle leikkaukseen valmistelua varten ja lähdin kaupungille. Reilun kolmen tunnin jälkeen oli sopimus palata noutamaan koira.

Katsastutin siinä samalla auton, joka ei mennyt läpi... Ja olin kuin Liisa ihmemaassa kierrellessäni Launeen Citymarketissa muilla kuin ruokaostoksilla. Mukaan tarttui mm kaunis kesämekko ja kahdet juhlakengät. Muistan hämärästi tehneeni ennen vaate-ja kenkäostokset muun merkkisistä kaupoista =) Sterilisaatio lääkkeineen maksoi 397e. Katsastuksen ja shoppailun myötä se ei ollutkaan enää niin edullinen...

Lumi ei ollut vielä herännyt kun palasin. Sain hoito-ohjeet ja jutustelin ihastuttavan vanhan rouvan kanssa, jolla oli kissa kassissaan.

Seuraavin sanoin eläinlääkäri kirjoitti leikkauksesta:

Lumi-koiran sterilisaatioleikkaus. Lumilta poistettiin leikkauksella kohtu ja munasarjat. Kohtu ja munasarjat olivat normaalit. Kohdun limakalvo ehkä jonkin verran normaalia verekkäämpi, eli juoksu on saattanut olla tulossa, mutta ei vielä alkanut. Leikkaus sujui hyvin. Leikkauksen jälkeen Lumilta tuli pieni määrä vaaleaa emätinvuotoa vastaanotolla.

Lumi on saanut toimenpiteen yhteydessä kipulääkettä ja antibioottia pistoksena sekä nesteitä suonensisäisesti. Kotona Norocarp-kipulääke ohjeen mukaan huomisaamusta alkaen. Tarvittaessa Tramal-kipulääkettä voi antaa jo tänä iltana, mikäli Lumi on kipeä.

Haavan parantuminen kestää 10-14 vuorokautta ja tämän aikaa haava on suojattava....

Kyllä urokset ovat tarkkoja. Minusta tuntuu että Lumi on aiemminkin aloitellut juoksujaan tolkuttoman kauan, jopa pari kuukautta. Nytkin Corvette on maiskutellut suutaan jo ainakin parin viikon ajan Lumin pissoja haisteltuaan. Ehkä se olisi sitten aloittanut ne normaalisti elokuussa. Tiedä sitä...

Haava ei ole eirttänyt ja lappu on siisti

Avustajan kanssa kannettiin Lumi autoon. Uskomatonta että 18kg lötköä koiraa voi olla niin painava! Automatkan se nukkui rauhassa peräkontissa. Kotona se jo nosteli päätään ja sain sen kannettua yksin sisään. Päästin pojat hetkeksi pihalle Lumin nukkuessa sisällä.

Lumi nukkui ja piippaili nukutusaineiden hälvetessä välillä päätään nostaen. Tunnin parin päästä se nousi seisomaan ja ihmetteli varmaan kenen ruumiissa se nykyään asustaa. Sellaiselta se ainakin näytti siinä honottaessaan. Kannoin sen ulos siltä varalta, että sillä olisi pissahätä. Maa veti kuitenkin vielä liian voimakkaasti puoleensa. Siinä se taas aikansa pötkötteli samalla lailla piippaillen väliin. Reilun tunnin päästä se päätti nousta ylös ja ilmeisesti kipu oli jonkunmoinen. Sen reaktio oli kuin lehmillä ensikertaa talven jälkeen laitumelle päästessä. Se heitteli ja ravisteli takapäätään, jonka sai vaivoin pysymään pystyssä ja huusi. Siltä puuttui vielä panta ja sen pitäminen ei ollut alkuun ihan helppoa. Sitten se rauhoittui taas makaamaan ja piippaamaan melko levollisena. Naapuri kävi hakemassa minulle Tramalia apteekista, kun en uskaltanut jättää Lumia vielä yksin. Kuuden maissa annoin yhden kapselin ja kannoin sen sisään jatkamaan pötköttämistään. Se helpottikin sen oloa ja huumasi taas samalla. Kakat ja pissatkin se sai illan aikana tehtyä pihalle. Nopeasti sen uskon paranevan.Huomenna saattaa olla vielä kipeä.

 

Pojat ovat vaikuttaneet ihan rauhallisilta tarhassa, vaikka normilenkkejä ei ole ollutkaan. Aina kun olen sinne vilkaissut on siellä vain pötkötelty. Jostain kummman syystä kuoppia on kuitenkin ilmestynyt ihan mukavasti tarhaan. Ja kun olen päästänyt ne nappuloita etsimään pihalta on tarhasta rynnätty melkoisella vauhdilla. Ei ne kuitenkaan yleensä pihalla juokse kuin sen yhden kierroksen ja tulevat sitten odottelemaan. Ajattelin että käyn ne illalla vielä pikaiseen pyörällä juoksuttamaan, mutta Lumi on sen verran rauhaton, etten tohdi jättää sitä valvomatta. 

En meinaa päästää uroksia hetkeen Lumin luo, kun se ei ole kunnossa.  Se on helppoa kun on tarha ja Lumi sisällä. Kyllähän urokset sen tilan myöhemminkin vielä haistaa ja varmaan Lumin ominaishajussakin joku muuttuu niiden nenään. Eivät kuitenkaan näe sitä ihan heikoilla. Surku haisteli hyvin hartaalla mielenkiinnolla Lumin pissapaikkaa. Mielenkiintoista olisi tietää minkälaista viestiä se sieltä luki...

 

Tuuloksen agiepikset

kultaa ja pronssia

 Oman seurani -Lammin Seudun Koirakerhon- agilityepikset olivat sunnuntaina. Ensimmäistä kertaa olin myös "töissä". Rakensin ratoja ja ratahenkilön ominaisuudessa oikaisin tarvittaessa esteitä suoritusten lomassa. Kisaavien luokassa kuulutin lähtijöitä. Mukava päivä kaikenkaikkiaan. Tuomarina toimi Tomi Niemi, joka oli suunnitellut kivat radat kuhunkin luokkaan.
Omat koirat osallistuivat maximölleihin 2Xkumpainenkin. Surkun kanssa "vähän sinnepäin" rata. Suurimmaksi osaksi kuitenkin ihan ok. Lumi meni ihan hyvin, muttei huipusti. Kaksi kertaa ekan radan aikana se vilkaisi sivuilleen ja toisella radalla ohitti toiseksi viimeisen putkiesteen. Sijoitus kuitenkin Lumilla 1. ja Surkulla 3.

Vaikkei itse kilpailusuoritus mennyt ihan nappiin, niin jäi kuitenkin hyvä mieli. Lumista tulee vielä ihan hyvä agikoira. Varsinaisen kisan jälkeen menin sen kanssa kisaavien radan ilman keppejä. Se meni hienosti, myös renkaan ja keinun, joita ei olla aikoihin harjoiteltu. Tuli oikein tsemppi päälle harjoitella kepit kuntoon. Päästäisiin sitten epiksissä koettamaan myös kisaavien rataa... Huomenna kuitenkin leikkaus ja sen myötä tauko, joka kasvattaa toivottavasti intoa -sekä minulla että koiralla.

Kuvat taas: Susanne Stenfors

Kieli ulkona, mitähän se odottaa =)

No niin, nyt se on tallennettu. Palkkaan usein koiran suoraan suusta. Frolicit ja makkarat antaa hyvän lisämaun suoritukseen...

 

Koirat olivat hihnoilla kiinni auton takarenkaissa.

Kisan jälkeen palatessani autolle ihmettelin missä Surku on, kun se ei tullut heiluttamaan häntää. Sepä oli auton toisella puolen pää muovipussissa herkuttelemassa possun ihralla ja luilla. Corvette seisoi vieressä katselemassa. Lumi-raukan hihna ei ollut ylettynyt saaliille. Harmi sinänsä sillä Lumi olisi ajanut Surkun pois herkuilta ja samalla ilmoittanut minulle, että jotain on menossa. Sain aamulla lihat Tomilta ja ne olivat takapenkin jalkatilassa. Ovi oli mielestäni visusti kiinni...

No Surkuhan on edelleen lihotuskuurilla...

Agilityä ja aikaisia aamuja

Janakkalan agilityepiksistä kaikki kuvat Susanne Stenfors

Möllien rata

  Keskiviikkona osallistuin Janakkalassa agilityn epiksiin. Lämpötila oli lähes hellelukemissa vielä seitsemän maissa, kun päästiin radalle. Rata oli ihan mukava ja sisälsi vähän haastettakin. Menin ensin Surkun kanssa. Ihan hyvin se meni -jopa esteen takaa kierron. Virhepisteitä tuli Surkun tehdessä liian laajan kaaren 3. hypyn jälkeen, jolloin meni samalla seitsemäskin este. Vaikka Surkun kanssa varmaan kohta lopetankin agilityn, niin kisoissa se on mennyt ihan kivasti. Lumi meni oikein hyvin. Harmittava moka sattui kun 7. esteen takaakierrossa olin hivenen liikaa edellä tai/ja käännyin liian aikaisin. Lumi oli jo kiertämässä takaa, mutta kääntyikin sitten ja hyppäsi esteen väärässä suunnassa. Lumi sijoittui kolmanneksi 10 virhepisteellä ajalla 28.8s. Surku oli 4. myöskin 10 virhepisteellä ja aikana 34.4. Koiria maximölleissä oli ihan mukava määrä (+10?). Ketään ei hylätty vaan kaikki saivat tuloksen.
Tänään kävin Lumin kanssa pitkästä aikaa kirkolla treenamassa agia. Se meni kyllä todella hyvin. Putkia, esteitä ja puomia. Huomenna sunnuntaina on oman seuran Lammin seudun koirakerhon epikset Tuuloksessa. Maanantaina alkaakin Lumin tauko agista, kun vien sen sterilisaatioon....

maalissa

Ensimmäinen lomaviikko alkaa olla takana. Kesäaamut ovat ihania, valoisia ja levollisia. Joka ikinen aamu olen noussut kukonlaulun aikaan (3:30) ja lähtenyt koirien kanssa lenkille -usein yksitellen. Kun olen palannut aamuretkiltä viimeistään 7:00 mennessä, käyn usein vielä tunniksi-pariksi nukkumaan. Huippua, kun voi itse säädellä aikataulujaan. Ensimmäisenä aamuna Lumin kanssa kanavan puistossa ilman hihnaa. Kaksi rusakkoa oli kentällä. Rusakot lähtivät, koira ei. Sama toistunut useampana aamuna. Koko aikana ei useimmiten tarvitse sanoa sanaakaan. Surku toimii yksin samoin, ei lähde, vaikka kiinnostuukin kovin. Corveten kanssa jouduin jo avaamaan suutakin useammin, mutta kuuntelee.  
Jos rusakko ei lähde ihan nenän edestä eivät yksin ollessaan näköjään lähde?!! Koirat kuitenkin provosoivat toisiaan. Kun niitä on enemmän kuin yksi mukana, niin aivan varmasti lähtisivät paljon alhaisemmalla kynnyksellä perään. Jos saavat ensi hajun, niin se myös nostaa kierroksia. Surku on ehkä kaikkein kiinnostunein tällä hetkellä!

Eilen olin Tuuloksen tanssilavalla autoja ohjailemassa. Kahden aikaan yöllä olin kotona. Päätin lähteä pururadalle kokemaan ovatko kesäyöt aamujen veroisia... 
Siispä pyörän selkään ja ensin Corvette mukaan pururataa kiertämään. Paikoin sumua ja niin lempeän rauhallista. Hiljaisuuden rikkoi vain käen kukunta. Takaisin tullessa jänis pomppi kauempana pururadalla. Kielsin Corvettea lähtemästä ja se kuunteli. Päätin lisätä haastetta. Olin alamäessä ja päästelin sen reipasta laukkavauhtia alas. Ei edes vauhdin lisäys saanut sitä irtoamaan kauempana pomppivan pupun perään -muistutettuani asiasta.
Surkun ja Lumin kanssa sama lenkki peräjälkeen. Jäniksiä myös näkösällä samassa kohden -ei kuitenkaan ihan likellä. Lumin kanssa alkoi jo aurinkokin paistaa siinä neljän maissa. Näköala järvelle auringon noustessa ja sumun leijaillessa oli kaiken arvoinen. Puoli viiden aikaan ja 24km:n jälkeen olin kotona. Hullua, mutta hulluilla on hauskempaa. 
Tämän kesän tavoite olisi mahdollisimman hyvä hallittavuus rusakoista huolimatta ja ihanat aamuyöt =)

Surku pääsi tänään sosiaalistumaan pikkukoiraan ja poniin. Lumi kävi edellisellä viikolla saman reisuun ja toivottavasti Corvettekin pääsee joskus tulevaisuudessa.

Kerrankin joku joka jaksaa reunata pidemmän aikaa.

 

Ponin luona Surku oli flexissä. Luovutin sen suosiolla Miikalle, joka osasi paremmin tulkita Surkun eleitä. Alkuun oli jännää

Vähän lähemmäs ja lopulta nuuhkaisu kuono turpaa vasten

... ja se oli siinä, poni ei kiinnostanut enää. Lumin kohdalla kävi lähes samoin.

Valjaat on pesty ja laitettu naulaan odottamaan syksyä. Viimeiseksi ajopyrähdykseksi jäi 31.5

Agilitykuulumisia

 

Kuvat: Tomi Niemi P-Haun toukokuun agilityepiksistä. 

Surku ja Lumi osallistuivat siis maximölleihin. Kumpikin meni radan hienosti ja itsekään en möhlinyt mitään selkeällä radalla. 

Lumi voitti kisat. Olen jo pitkältä talvesta pohtinut jatkanko Surkun kanssa. Kyllä se velvollisuudesta menee ja joskus ihan hyvinkin, mutta ei sillä mitään suurempaa paloa hommaan ole. Ihmettelee miksi esteet kannattaa hypätä, kun vähemmällä vaivalla ne kiertää. Kisat menee sen kanssa suurimmaksi osaksi paremmin kuin treenit. Johtunee siitä, että toistoja ei ole ja itse olen enemmän täysillä mukana. Fiksu koira se on siis kaikinpuolin.

Jatkan nyt ainakin kesäkuun sen kanssa kun Lumi jää sairaslomalle ja katsotaan sitten, josko Surku jää katsomon puolelle.

Nyt on agilityepiksiä tulossa enemmänkin. Ensi viikolla olisi keskiviikkona yhdet Janakkalassa. Sitten on meidän oman seuran järjestämät agilityepikset Tuuloksen Kapakanmäellä su 8.6. Tervetuloa mukaan, niin möllit kuin kisaavat! Luokka myös huippumölleille, jossa vain hyppyjä ja putki. Lisätietoa ilmoittautumisohjeineen löydät 

täältä: epikset 

Maanantaina 9.6 onkin Lumin leikkauspäivä ja siitä alkaa noin kk:n sairasloma. Heti sen päätteeksi olisi agirotukisat jossa osallistun huskyjoukkueeseen kahdella koiralla (jos Lumi on kunnossa siihen mennessä). 

 

Hyvä Surku!

Lumilla ei ole hätää, mutta pojat ovat päässeet vähän kuihtumaan. Surku etenkin on päässyt laihtumaan liikaa ja Corvetellekaan ei pieni painonlisä tekisi pahaa. Lihat pääsivät juuri loppumaan ja seuraava satsi on tulossa vasta juhannuksen jälkeen, joten pääasiassa nappuloilla mennään. Kermassa liotettuna öljyn kera saivat pojat eilen ruokansa.

Estekorkeudet olivat matalammalla kuin yleensä =)

Lumin mielipide mokomista ruusukekuvista. "Onks tää ihan pakollista?" Sehän sai jo lihapullansa radan jälkeen...

  Surkulle on kaikista koiristani parhaiten selvillä suunnat ja niiden noudattaminen. Lenkillä se vaihtaa helpoiten käskystä oikeaan tai vasempaan reunaan ja käännökset ovat sillä jo selkäytimessä. Täyskäännökset välillä vähän liiankin, kun se yrittää pyörästä kääntää Corvetteakin ennen "omaa vuoroaan". Kunhan aika koittaa, niin uskon siitä tulevan toimiva kärki.
Corvettekin osaa jo ihan käyvästi oikean ja vasemman, mutta kyllä Surku varmuudessaan menee vielä ohi. Täyskäännökset ovat Corvetella vielä opettelussa. Oikeassa reunassa se pysyy jo lähes aina. Käskystä oikeaan reunaan siirtyminen ei kuitenkaan vielä aina toimi.
Nyt on kuitenkin kesäloma. Ehkä vielä ihan satuinnaisina aamuina anivarhain päästään pienelle vetolenkille. Tänään pyöräilin koirien kanssa isolle supalle ja juoksutin niitä siellä. Vesikippo oli tarpeen vaikka lämpöä ei ollut +15 enempää. Tekee varmaan oikein hyvää juosta pehmeällä sammaleella hyppien puunrunkojen ja oksien yli mäkeä ylös ja alas. Kun löytäisin vielä jonkun avuksi niin saisin juoksutettua niitä ison supan päästä päähän. Tulisi hyvää treeniä loppukesästä, kun Lumikin on taas kuvioissa ja valmistaudutaan "tulevaan kauteen".

Kesän odotusta ja valjakointia aamutihkussa

Yritin saada yhteiskuvan. Pyysin koirat makaamaan poikien eteen ja katsomaan kameraan. Jälkimmäinen ei onnistunut, liekö poikien syömällä jäätelöllä osuutta asiaan...

Maanantaina riitti pihalla vilinää, kun poikkesin kesken työpäivän oppilaiden kanssa jäätelölle ja purkkista pelaamaan. Koiratkin pääsivät hetkeksi mukaan hyörinään. Lapset omaksuvat heti ohjeet miten toimia koirien kanssa. Kun päästin ne tarhasta niin KUKAAN ei kiinnittänyt koiriin minkäänlaista huomiota -ei edes katseella- vaikka ne kävivät vähän haistelemassa. Vasta kun niiden kiinnostus oli laantunut saivat lapset kutsua koiria. Lumi oli ainoa joka suhtautui vähän epäilevästi moiseen lauman huomionosoituksiin ja pyysinkin lasten jättämään se täysin huomiotta. Jäätelöä syödessä muutama oppilas ihan oikeaoppisesti murahti liian likelle tulleen koiran kauemmas. Joku meinasi ettei tohdi niin tehdä. Kerroin ettei se tarkoita, että olet vihainen koiralle tai et pidä siitä. Se on vain koirien kielellä sanottu, että haluat oman ruokarauhan. Asia ymmärrettiin heti. Matikan oppiminen ei aina tapahdu yhtä nopeasti =)
Lapset olisivat kovasti halunneet koirien osallistuvan purkkikseen paljastamalla toisten piiloja. Surku kuitenkin meinasi innostua lasten juoksusta vähän liikaa ja koirat saivat tarhasta käsin seurata lasten iloista juoksentelua.

Huoltohetki helteessä. Kynnet, karvat ja korvat.

 Rakastan harjaamista silloin kun karvaa irtoaa. Muutoin se on täysin turhaa touhua. Surku on pudottamassa ensimmäisenä alusvillojaan. Lumi ja Corvette ovat vielä lähes talviturkissa. Ei se sellaisina levyinä lähde niin kuin monilla huskyilla, mutta irtoaa sitä kuitenkin. Toinen intohimoni on korvien putsaus. Ei koiralle varmasti lainkaan välttämätön toimenpide, mutta minulle kyllä. Miten ihanaa jos korvissa on töhnää jota voi kaivella ulos. Puhtaat korvat ovat pettymys. Koiratkin ovat oppineet nauttimaan mokomasta touhusta.

Näyttävät vielä nauttivan

 Ollaan tehty muutakin kuin maattu helteessä. Tiistai ja keskiviikko aamuina lämpötila laski huimasti ja päästiin ajamaan. Tiistaina käytiin motocrossipyörällä ja tänään mönkkärillä. Lämpötila kumpanakin aamuna +3. Pienessä tihkussa ajettiin lyhyehköt lenkit. Tänään mönkijällä saatiin keskivauhdiksi jopa 14.2km/h, joka on enemmän kuin koskaan (mönkijällä mennään aina sama lenkki).
Tiistaina ajon jälkeen jaloittelin vielä koirat. Rusakko ylitti tien hetikohta meidän edessä. Corvette ja Surku olivat hieman edelläni, mutta silti ihan lähellä. Corvette ehti ensin ottaa pari askelta, mutta kääntyi tiukasta kutsusta takaisin. Surku sen sijaan meni perään. Jänis katosi kuitenkin tien yli metsään ja Surkun matka jäi kovin lyhyeksi. Ei se kuitenkaan käskyyn pysähtynyt. Lumi oli ainoa koirista, joka oli takanani ja flexissä eikä tehnyt mitään. Se ei varmaan heti huomannut tilannetta ja samassa komensinkin tiukasti Corvettea jolloin sekin reagoi. Corvetella on selvästi kiinnostusta, kun haistaa tai näkee riistan, mutta saattaa näköjään pysyä hallussa, jos kaikki menee kohdalleen. Oli hieno tunne, kun se kääntyi käskystä takaisin.

Torstaina osallistuin P-haun agilityepiksiin. Surku ja Lumi menivät kumpikin hienosti radan. Lumi voitti maximöllit =)

 Ja kesälomaan on enää muutama hassu päivä...

Corvette parasta on tullut ihan huomaamatta Kortsu. Kun on Lumi-pumi ja Surku-purku, niin on tietenkin myös Kortsu-portsu...
Myönnetään etten lainkaan ajatellut sitä, kun oppilaiden kuulleen kutsuin Kortsua. Se kikatutti vielä koulun pihallakin: "Open koiran nimi on Kortsu!" Toivottavasti unohtivat sen ennen kotiinmenoa....

+27

+27. kahluureisuulta palaamassa

Mutkahäntä

 Aikamoisen lämmintä ollut viimepäivät. Yksi viileämpi päivä oli välissä, jolloin juoksutin koirat pyörän kanssa pururadalla ihan keskellä iltapäivää! Vaikka kolmen koiran kanssa ei ole yhtä leppoisaa mennä pyörällä hihnojen kanssa kuin yhden, niin ihan kivasti ne kulkevat. Alkuun oli vähän tekemistä, että homma alkoi toimimaan Corveten tullessa kuvioihin. Edelleen muistutan niitä, ettei kukaan lähde vähässäkään määrin kiihdyttämään pyörän ohi. Otan yleensä kaikki samalle puolelle, jossa yleensä hölkyttävät siistissä rivissä. Jos tulee ohitettavia niin ei tarvitse alkaa säätämään. Pururadalla päästän ne irti ja annan niiden väliin irrotella. Lumi on siinä kaikkein laiskin ja Corvette innokkain. Yleensä kerääntyvät taas itsestään pyörän viereen kulkemaan, kun ovat vähän päästelleet. Kun näkyvyys eteen on huono kutsun ne kulkemaan pyörän vierellä. Kun näen että tie on varmasti kulkijoista vapaa, saatan antaa luvan juosta omaan tahtiin ja silloin myös itse poljen niin kovaa kuin lähtee.

Enimmäkseen ovat koirat kuitenkin vain olleet ja rauhalliset liikutukset tehty pääsosin aamuisin ja iltaisin. Päivän kuumuudessa olen korkeintaan käyttänyt ne kahlaamassa. Corvette ei tullut veteen edes siankyljyksen avulla. Autoin sitä vähän pannasta ja kastelihan se vatsanahkansa sen suurempia vastustelematta. Lumi ahneimpana ui (ja jopa sukeltaa) ja Surkukin jos sillä ei ole mitään muuta keinoa päästä herkkuun käsiksi. Tänään käytiin Kanavaniemessä vähän viilentymässä.

Ei paljon juoksututtanut koiria kastautumisen jälkeenkään hellesäässä

 

 

 

 

Toukokuinen kanava