"Tästä ei tule ikinä mitään" -treenit

Kuvan seesteinen tunnelma ei lainkaan sopinut treenifiiliksiin. Se olkoon kuitenkin muistutuksena, millaista uskoa, luottamusta ja tyyneyttä niinä hetkinä tarvitaan, jolloin tuntuu ettei mikään toimi ( eikä voi ikinä tulla toimimaankaan...). Kaikki tämän sivun kuvat Tomi Niemen treenien jälkeen. Iki- ihanan Inkkarin vieressä ei voi kun uskoa tulevaisuuteen.

 Oli eilen sellaiset treenit että...
Juuri kun on aikaisemmat kaksi koiraa saanut toimimaan kärjessä, niin mukana on kaksi uutta ja sama sompa ilmeisesti alkamassa.
Ajettiin kahdella valjakolla pienehköllä alueella välillä peräkkäin ja välillä omia reittejä ja toisia vastaan.
Tomin valjakko tuli meitä vastaan odottaessamme ja omat kääntyivät tietysti perään. Aika odotettavaakin -eikä siinä mitään. Sinne oli minunkin tarkoitus, mutta koska se tapahtui koirien aloitteesta ilman lupaa, ei sitä voinut hyväksyä.  Sällin ja etenkin Corveten sinnikkyys kärjessä oli kuitenkin ihan omaa luokkaansa. Kun sain yhden käännettyä takaisin lähtösuuntaan oli toinen kääntynyt jo uudelleen kuono kohti näkyvistä hävinnyttä valjakkoa. Tätä vääntöä jatkuikin hyvä tovi. Pyöräpari oli paljon helpompi käsitellä ja enemmän kuulolla. Kärjen päähän ei mahtunut mitään muuta kuin "Perään!!!". Lopulta sain kaikki pysymään oikeassa suunnassa -ehkä kymmenennellä yrittämällä.
Tomi tuli uudelleen takaa ohi. Omat olivat siinä vaiheessa maassa ja olivat menossa taas perään ennen käskyä. Siitä tilanteesta selvisin helpommalla ja annoin lähtökäskyn. Koirat olivat kuitenkin aikeissa oikaista, kuuntelivat kuitenkin "vasen takaisin"-käskyn ja pääsin kääntämään ne oikeasta kohden.
Vielä yksi vääntö saatiin aikaiseksi kun koirat eivät olisi millään kääntyneet isolta tieltä metsäpolulle, vaikka Tomin valjakko oli sinne ennen meitä mennyt. Päästiin sitten viimein sinnekin.
Lopulta sain ohjattua koiria pienen pätkän pelkillä käskyillä harvassa poluttomassa metsässä -eilisen kohokohta! Vajaa 7km tuli matkaa -yhdellä pitkällä ja lukuisilla muilla tauoilla. Eilinen oli kuitenkin ehdottomasti enemmän käyttäytymisharjoittelua, kuin fyysistä treeniä.
Vähän jäi ikävä maku kun kuvittelin menettäneeni hermoni totaalisesti koiriin muutamassa kohden. Hermot olivatkin kireällä, mutta katsottuani videolta pätkän toimin kuitenkin paljon määrätietoisemmin ja vähemmän kiukkuisesti mitä olin kuvitellut.
Meinasin jo vaihtaa Surkun kärkeen puolessa välin, mutta päädyin kuitenkin pitämään Corveten siellä. Kyllä senkin tulee oppia. Lumilla ja Surkulla oli pyörässä suunta oikea lähes aina silloinkin kun kärki teki omiaan, Suuri kiusaus olisi laittaa ne kärkeen, mutta juoskoot nuoremmat vielä paikallaan ja opettakoon vanhemmat minulle malttia ja periksiantamattomuutta.
Tietyillä hetkillä tuntuu, ettei tästä voi tulla ikinä mitään. Juuri silloin ei saa antaa periksi. Onnistuminen on vain periksiantamattomuuden ja sitkeän harjoittelun takana. Tälläisia treenejä tarvitsisimme paljon lisää, vaikka silloin tulisikin ikävä niitä hyvänmielen treenejä, joissa vain posotetaan eteenpäin.

Kuva: Tomi Niemi

Viikonloppuna on kahdet kisat. Ensin lauantaina Ohkolan syysajot ja sunnuntaina Jämin harjoituskilpailut käyttökokeen jälkeisenä päivänä. Viimeiset vauhtitreenit olivat koirille lauantain kisat. Sen jälkeen on ollut vain mönkijällä köröttelyä. Sijoitusten suhteen odotukset eivät ole järin korkealla etenkään Ohkola helpolla nopealla radalla. Kiva kuitenkin kun on tapahtumarikas viikonloppu edessä.

Surku on koiristani luotettavin valjaissa. Kärjessä se ei ole enää nykyään juossut, mutta aikanaan odotan siitä kelpo johtajaa. Kuva: Tomi Niemi