Peräkanaa

Kerrankin kamera lenkillä. Sain yhdellä kädellä ohjaustangosta kiinni pitäen napattua muutaman kuvan ylämäessä...

 Ostin lukkoja ja köyttä ja väsäsin niistä uudet vetoköydet, niin, että koirat vetää peräkkäin.
Sunnuntaina testattiin ekan kerran ja aika hyvin meni mitoitus kohdilleen. Vähän lyhennystä tiedossa, ettei Surku kulje niin kaukana edessä. Alkuun olivat vähän ihmeissään, etenkin Surku jolle pamahti aika kova tehtävä johtaa yksin ja tavallista kauempana.
Kylillä jos mennään ja käännösiä on paljon, niin vanha parisysteemi on turvallisempi, etenkin käännökset eivät ole vielä satavarmoja ja hidastaminen ei aina toimi.
Kun päästiin suoralle alkoi kulkea upeasti. Lumi piti koko matkan liinat kireällä ja oikeasti veti. Mentiin yhteensä 8km lähes tasaista suoraa kävelytietä. Meidän maastot on helppoja ja siloteltuja, mutta pääasia, että matka taittuu ja on kivaa. Ja kun kikkari on toistaiseksi ainoa menopeli, niin vaihtoehtoja ei ole kovin  montaa.
Tänään sama juttu kirkon suuntaan ja muistinpa ottaa oikein kamerankin mukaan.

 

 

 

 Lauantaina lähdettiin Lumin kanssa kahden pikku iltalenkille. Ulko-oven ikkunoista näkyi Surku seuraavan meidän lähtöä. Takaisin tullessa kuului Surkun itku ulos asti. Se hiljeni heti kun kuuli, että tultiin pihaan. Ei taida poika vielä luottaa, että tytöt pärjää kaksin kylillä tai se itse ilman laumaansa. Iltapissalla pihassa päästin Surkun ensin sisään ja käytiin Lumin kanssa pikku kierros. Surku ei ilmeisesti osannut aavistaa, että lähdetään pois pihasta erikoiseen aikaan ja makasi ihan rauhassa sisällä.

Päivärutiinit ovat tällä hetkellä seuraavat:
Aamulenkille 5.30 . Aikaa vierähtää 1 1/2-2h. Metsässä ja kanavalla suurimmaksi osaksi aamusella. Iltapäivällä käydään usein vetolenkillä tai sitten muuten vain vähän juoksentelemassa ja kyliä koluamassa.
Illalla suurimmaksi osaksi hihnassa kylillä.  Koitetaan löytää mahdollisimman monta koiraa ohituksia varten, mutta aika hiljaista on
Työpäivien aikana on ollut viime aikoina rauhallista. Luulen, että lepäilevät suurimmaksi osaksi.
Aamusta käydään vetämässä usein viikonloppuisin, mutta viikolla en tohdi, kun ruuan ja juomisen jälkeen saattaa hätä yllättää herkemmin.

Vieraita kylässä. Koirat siirtyneet ovelle pitämään vahtia =)

Tutkimusmatkailija

Unten mailla

Väinö ja Surku

Elias tulee tarkistamaan onko pikkuveli hereillä

Oltiin avustamassa paikallista ongelmakoirakoulua ohitustilanteissa ja saamassa samalla Surkulle kokemusta oikein provosoivan koiran ohituksesta. Hyvin meni Surku ohi pelkällä kiellolla.
Lumi oli vuorossa seuraavaksi. Paikka oli sille huono, kun se pelkää ennestään siellä asuvaa tanskandoggia. Lumi yritti vetää paikalta pois matalana ja häntä alhaalla. Kielsin sitä normaalisti hihnan kiristämisestä. Olin mielestäni rauhallinen. Oltiin tilanteessa jonkin aikaa. Lumi hieman rentoutui loppua kohden muttei kuitenkaan niin paljon, että olisi kyennyt syömään nakinpalaa.
Jossain kohti se haki turvaa minusta. Lumi kulki ihan matalana häntä alhaalla, mutta korvat ja katse saattoivat olla hetkittäin eteenpäin, vaikka häntä ja muu asento kieli vaarattomuutta. Jos se olisi ollut irti, se olisi saattanut juosta kotiin. Täytyy seuraavalla kerralla Lumin kanssa ottaa harjoitukset eri paikassa, normaalin kävelyn yhteydessä.