k-18

Pitkän kokouspäivän lopputulos. Toinen asianosainen katsoi parhaaksi poistua kuvasta. Näyttää vähän hurjemmalta kuin onkaan. Suurin osa on tyhjennetystä pahvinkeräys astiasta. Useimmiten paikat ovat suht koht mallillaan. Jotain pientä touhuilun todistetta lukuunottamatta.

Kuva ja sen tapahtumat eivät liity mitenkään seuraavan. Noista en paljon jaksa murheita ottaa.

Eilisen tunnelmat ihan livenä sensuroimatta heti tilanteen jälkeen. Tällaisia ajatuksia sitä hetkittäin tulee:

"Musta ei ole tähän. Siis kasvattamaan kahta koiraa tai edes yhtä. Asiat menee vain koko ajan perseelleen. Ja ihan oikeasti yritän ja joku ei vaan toimi -ehkä se on juuri se... Ihan sama vaikka välillä vieraatkin ihmiset tulee sanomaan kuinka hyvin koirat käyttäytyy. Mutta se on vain kolikon yksi puoli. Sitten on se toinen missä ne testaa ja jossa asiat ei ole kohdillaan.
Lumi on nöyrtynyt ja sen häntä on usein jo alhaalla minun luona. Mutta mitä helvetin väliä vaikka se toimisi kuinka nöyrästi, jos se joskus tekee mitä tahtoo. Kaksi kertaa ne on jäällä lähtenyt omille teilleen. Ekalla kerralla Lumi löytyi (hämärässä) avannon reunalta syömässä pilkkiahvenia. Toisella kertaa ne vain juoksi päätä pahkaa pitkin jäätä ja pomppi rannoilla eikä välittänyt tuon taivaallista missä olen ja mitä sanon. Niillä vaikutti olevan huisin kivaa. Häätöhän siitä tuli kummallakin kertaa. Toisella kertaa alkoi mennä jo usko. Saatanan koirat. Toimii ihan hyvin ja vois pitää vapaana kotipuolessa vaikka kävelyteillä jos kehtais ja sitten yhtäkkiä ei toimi lainkaan. Korvia ei lainkaan eikä kiinnosta missä mamma huitelee. Sen jälkeen kyllä seuras ihan perseessa kiinni, etenkin Lumi, mutta mitä välii.
Lähdin Lumin kanssa jäällä kaksin sen jälkeen. Se oli irti ja en antanut mitään käskyjä enkä kutsunut (kerran murahdin kun se jäi kauemmas). Se kulki koko ajan lähellä häntä alhaalla ja piti kontaktia. Mutta mitä helvettiä. Muisti on niin saatanan lyhyt. Toivottavasti nämä on nyt viimeisiä testailuja missä katsotaan onko tuo tosissaan. Jäällä tai pellolla eivät enää toviin pääse samaan aikaan irti."

Siinä eilisen ajatuksia.Aluksi kirjoitin ne vain purkautumismielessä ja ajattelin muokata tekstin lukukelpoiseksi ja järkeväksi enkä missään nimessä julkaista sitä tuollaisena. Mutta... nuo hetket kuuluvat yhtälailla elämään kuin rauhalliset, tyynet, järkevät ja selkeätkin. Ripaus draamaa, epätoivoa ja itsesääliä maustaa välillä tätä tallaamista.

Sen jälkeen on kaikki taas mennyt hyvin. Lumi pitää kontaktia ja pysähtyy ensimmäisenä tarkkailemaan missä olen. Tulee käskystä, vaikka olisi juuri bongannut myyrän. Häntä on alhaalla yhä useammin. Mieli on taas ihan hyvä ja luottavainen. Kyllä tästä jotain tulee ja ehkä ihan hyvääkin. Kaikenlaisia kokemuksia sitä vain päiviin mahtuu, eikä aina ole ihan tasaista.

Vetäminen sujuu Lumin osalta koko ajan paremmin. Liinat ei pysy koko ajan kireällä tai näennäisesti pysyy, mutta useammin se on kuitenkin Surku joka oikeasti kunnolla vetää eteenpäin. Nyt ollaan menty vain tasaista pätkää kävelytiellä, kun kikkarin jarrut on jäässä. Sellaisia 6-7km pätkiä. Lumi on se joka ensin hyytyy Surkun vauhdissa, silloinkin kun oikeasti yrittää. Surku pakertaa tasaisesti ja hyvällä asenteella.

Sisähuskyn elämää: karva alkaa lähteä tammikuussa. Siis tammikuussa! Se tarkoittaa, että vuoden kylmin aika ollaan vajaalla turkilla. Kyseessä on Lumi. Surku on toistaiseksi saanut pitää vielä jokaisen karvanhaivenensä.

Kyllä tänään taas lenkillä mietin miten mukavaa se on kun koiria on kaksi. Nautin todistaa niiden yhteiseloa. Sitä kuinka ne puuhailee ja makoilee yhdessä. Myös niiden tapaa leikkiä on hauska seurata. Lumi on ottanut tehtäväkseen Surkun juoksuttamisen. Se vaanii sitä kuin bordercollie: laskien hännän, painumalla matalaksi ja tuijottamalla kiinteästi ja hiipimällä eteenpäin. Sitten se saattaa olla syöksyvinään Surkua päin ja kun Surku ampaisee juoksuun Lumi jääkin paikalleen aloittaen alusta tai jättää asian sikseen. Surku painaa eteenpäin huomaamatta ettei kukaan olekaan perässä... Välillä ne painivat kuin korskuvat oriit toisiaan vasten. Kotona ne loikoilee usein toistensa kyljessä. Ne ovat toistensa parhaat kaverit.