mätsäri!

Siis kyllä, otsikko on ihan oikein. Me oltiin mätsärissä! Aamulenkin aikaan en vielä tiennyt asiasta tuon taivaallista. Satuin sitten vilkaisemaan facebookista Kirsin päivitystä ja kävin vilkaisemassa missä tuo tapahtuma on. Asikkalassa, kirkonkylällä!

Valkoinen paimenkoira ja susi. Siinä meidän koirien rodut =)

 

 

 

Odottelua

Hmm... reilu tunti aikaa ilmoittautumisen päättymiseen. Jos vielä kirjastossakäynnin jälkeen ehdin, niin miksikäs ei. Autoa ei ole, mutta onhan kaksi huskya. Mukaan eväät ja juotot ja ehkä vähän lyhyempi hihnakin olisi hyvä ja rokotustodistukset ja nakit. Ai niin ja harjakin, kun kerran ihan näyttelyyn; saa edes suurimmat valjaan kuvat turkista pois.
Koirat kikkarin eteen ja kirkolle (suurimmat mäet alusta mentiin hihnassa potkutellen, kun nuo jarrut on edelleen jäässä) vetomatkaa mennessä kertyi ehkä n. 4-5km. Meno oli väliin ihan kiitettävän vauhdikasta ja sitten taas hetki vähän iisimmin.
Paikalla oli paljon väkeä. Huomasin harjan unohtuneen, mutta taskusta löytyi oma kampa. Tosin ei nuo siitä paljonkaan kaunistuneet, kun ovat sitä jo valmiiksi =) Hetki meni ennenkuin löydettiin ilmoittautuminen. Onneksi paikalla oli kaksi ihanaa tyttöstä, jotka auttoivat koirien pidossa. Ilmoittautuminen oli juuri päättynyt, mutta saatiin vielä numerot ja viimeiset vuorot.

Paljon rapsuttelijoita oli tarjolla, tosin niitä ei aina edes huomattu, kun oli niin paljon muuta hajua ja katsottavaa.

 Sitten odottelemaan ja seuraamaan muiden menoa. Ilmoittautmisen yhetydessä sain pikaiset neuvot Kirsiltä miten kehässä toimitaan. Minulla kun ei ole asiasta tuon taivaallisen tietoa. Olen nähnyt vain kuvia näyttelystä. Jalassa oli isän isot lämminvuorikumisaappaat ja tietenkin kunnon toppavaatteet. Olipa hauska kokemus. Minulla ei ollut asioista mitään tajua eikä siis mitään paineita. Olin paikalla vain kokemuksen ja hauskan tapahtuman vuoksi. Koirilla ei myöskään mitään tietoa miten kehässä ollaan saatikka, että oltaisiin harjoiteltu seisomista tms.
Ikää oli juuri sen kuukauden yli pentusarjan 1v 1kk.

Onpa jännä paikka ja paljon seurattavaa.

Hevosen lanta oli ihan ykköstä. Tosin sen syöminen kielsin ihan vain ajatellen tuomaria, joka kohta kurkkaa suuhun...

Taisin juottaa koiria ajon jälkeen vähän liikaa, kun Surku pääsi lorauttamaan maneesilla, vaikka pissasi aina kun käytin ulkona. Kehässäkin juostessa lirautti...
 Koirat käyttäytyi hyvin ja totteli kieltoa, eivätkä menneet tekemään sen lähempää tuttavuutta. Toki olivat alkuun ihan kierroksille, kun oli niin paljon ihmisiä ja koiria.

Lumi oli ensin vuorossa ja seurasi ja juoksi hienosti. Seisominen oli sellaista sinnepäin nakilla imuttamista, kun meinaa muuten istua tai maata. Saatiin punainen nauha.
Minulla ei ollut mitään tietoa kumpi on parempi sininen vai punainen. No selvisihän se, että punainen.
Surku huusi Lumin vuoron ajan kehän reunalla. Tytöt jotka pitelivät sitä sanoivat, että meinasi sydän särkyä. Kerroin heille, ettei huutoon kannata reagoida, vaan antaa sen huutaa. Sillä ei ole oikeasti mitään hätää, se näkee meidät koko ajan ja haluaisi lauman mukaan. Jos sitä surkuttelee, niin se vain lisää sen huolta.
Fiksut tytöt ymmärsivät asian.

Surkun vuoro oli heti Lumin jälkeen. Surku hyöri ja pyöri ja juostessa hypähteli (se on aina niin iloinen) ja pissasi kehää kiertäessä vauhdissa... Kirsin tutkiessa sitä se painautui tapansa mukaan maahan.
Niin pääsi Surku mutkahäntäkin oikein kehään. Saatiin sininen nauha =).

Lopuksi kaikki siniset palasivat kehään, eli me Surkun kanssa. Sieltä meidät käteltiin ulos ja oli punaisten ja Lumin vuoro. Saatiin myös kättelyt. Oli aika kiittää tyttöjä, jotka pitivät aina toista koiraa minun ollessa kehässä ja lähteä kotimatkalle.

 

 

 

 Takaisin tultiin koko matka vetäen n. 6km. Mäissä auttelin potkuttelemalla, mutta hyvin vauhtia riitti vielä lopussakin. Lumi taas välillä juoksi vain mukana ja intoutui taas sitten kirimään. Tuli myös todistettua, että Lumi osaa kakata vauhdissa pysähtymättä kun tosipaikka tulee.

Olipa mukava päivä!
Ei me mitään näyttelykärpästä saatu, mutta jos jotain täälläpäin koirille järjestetään, niin toki ollaan mukana saamassa kokemusta.
 Tällä hetkellä kaksi väsynyttä koiraa vetää sikeitä ja tulet humisee uuneissa. Tästä on hyvä alkaa lauantai-illan vietto.