kolmas kerta

Lumi rakastaa ahtaita paikkoja. Se pakenee josku kesken leikin pihaportaiden alle. Josku sieltä kuuluu vinkunaa kun se jää jumittamaan johonkin ja sitten taas keplottelee itsensä eteenpäin.

 

Lauantaina Emilian luona mentiin pelkästään Lumin kanssa. Ensin koetettiin onnistuuko häätö. Ei onnistunut, mikä sopi meille ihan hyvin. Neiti tuli joka kutsulla luokse, vaikka monesti kuono maassa (mikä on saattanut nostaa minun ärtymystäni...). Emilia tulkitsi sen monessa tilanteessa rauhoittavaksi eleeksi. Eli pientä epävarmuuttakin on.
Ohje on aina luoksekutsu ja koiran tulee tulla kosketusetäisyydelle, josta se saa poistua vasta luvan saatuaan. Kehu heti kun koira alkaa tulla. Jos koira jää haistelemaan jotain tai ei tule, niin tiukka "ei" tai murahdus ja uusi kutsu tavallisella äänellä. Jos siihenkään ei reagoida, niin seuraava "ei" onkin sitten jo jonkin pakotteen kanssa (purkin ravistus, tömistys... mikä vain, kunhan tehoaa).
Jos koira jää tanne- kutsussa vähän liian kauas niin, että itse joutuisi kumartumaan ylettyäkseen koskemaan koiraan seuraa "ei" ja itse askel taaksepäin ja uusi kutsu.

Seuraavaksi katsottiin ohitukset ja periaatteessa mikä vain tilanne, jota koira käy dominoimaan, yhdessä ollessa. Heti kun katse jää tuijottamaan kohdetta ja korvat on tiiviisti eteen tulee kielto "ei", jos siihen ei reagoida niin "ei" ja samanaikaisesti purkin ravistus ja jos sekään ei vielä tehoa niin "ei" ja purkki koiran lähelle maahan.
Lumi meni tapansa mukaan näennäisen kauniisti ohi, mutta tuijotti ja korvat tiukasti edessä ja karvat pystyssä. Kun kielsin jo tuijotuksesta ja korvien asennosta "pahan ajattelusta", Lumi reagoi lopettamalla, mutta palasi heti uudelleen tuijotukseen. Samassa uusi "ei" ja purkin ravistus. Tehosi. Uudessa ohituksessa aloitti uudelleen ja kaikki alusta. Kerran heitin purkin maahan ja jatkettiin vain matkaa kun ei mitään. Mitä aikaisemmin ehdin reagoimaan koiran eleisiin, sitä parempi. Purkin äänen pitää aina tulla samaan aikaan kiellon kanssa. ja sitä ennen koiralla pitää olla mahdollisuus toimia oikein, eli vasta toisella ei-käskyllä.

Kotona edelleen jääkautta. Eteiseen saa kutsua ja normaalit syömis ja uloslähtö rutiinit. Lisäksi Lumille 3x ja Surkulle 2x päivässä kutsu ja hyvänäpito ihan lyhyesti. Jos koira käy vaatimaan lisää niin ärähdys pois. Minulta ei Lumi ole muistaakseni koskaan pyytänyt lisää silityksiä. Eli meidän elämässä tuossa on jo aikalailla huomiota.
Lenkillä tulisi hakeutua tilanteisiin, joissa olisi mahdollista harjoitella paljon ohituksia. Vapaana voi pitää lenkillä ja luoksekutsut edellisen kaavan mukaan. Häädön voi tehdä viikon aikana, jos siihen tulee tilaisuus. Edelleen koiria käytetään yhteisten lenkkien lisäksi myös erikseen ulkona.
Purkkeja tulisi olla käden ulottuvilla viikon ajan. Tarkoitus olisi selkeyttää sitä, että ei käsky on aina ja joka tilanteessa ehdoton ja koira tietää mitä siitä seuraa. Jos ensimmäiseen ei tehoa, niin seuraava "ei" sisältää jo uhan= purkin helistys, kolmannesta "ei" ja heitto.

Sisällä jos joskus tarvitsee kieltää, niin yksi ei on riittänyt tähän asti. Pihalla tilanne, jossa käytän purkkia on lähinnä se, jos vieras koira menee ohi. Surku juoksee perään, murahtelee ja nousee aitaa vastaan. On jättänyt sen muutamalla tiukalla kiellolla, mutta nyt on selkeämpi toimintamalli ja rauhoittuu nopeammin eikä jää niin täpinöissään hönkimään kohteen perään. Yksi ei ja toisella kuuluu jo purkin ääni, se on riittänyt.
Eräs ulkoiluttaja meni pienehkön koiransa kanssa ja pääsin testaamaan ei sanaa ja purkin helistystä pihassa aitaa vasten hyppivälle Surkulle ja perässä seuraavalle Lumille. Lähdettiin sitten koirien kanssa lenkille ja kyseinen koirakko tuli vastaan. Kun he näkivät meidät he pysähtyivät. Lumilla räpsähti korvat eteen ja tuijotus päälle, josta sitä kielsin ja heti perään Surkua. Ei saatu hyvää ohitustreeniä. Nainen kääntyi ympäri ja vei koiransa turvaan.
Lumiin selkeällä kaavalla kielloissa näyttäisi olevan vaikutusta näiden kahden päivän perusteella ja tuntuu, että on asteen nöyrtynyt.

Töistä tullessa:  Mielipide koirankorjauskirjasta... Tätä voi jo kutsua selkeäksi kommunikaatioksi koiran ja ihmisen välillä.

Surkun ansat keittiössä. Kerran se on yksin ollessaan pudottanut kattilan. Saa nähdä liekö oppinut.

Tänään oli hieno päivä Evolla. Kaikki sisarukset uusine ja vanhoine laumoineen olivat paikalla. Surku juoksi Tomin valjakossa, jota pääsin itse todistamaan reessä istumalla. Hienosti poika suoriutui vajaan 11km:n metsälenkistä, mitä siltä osasin odottaakin. Lumi pääsi Nooran ja Eetun valjakkoon siskonsa Hallan ja Ninjan kanssa. Lumppari oli iloinen yllätys. Se oli juossut meidän koirille raskaan ja ehdottomasti pisimmän lenkin koko ajan liinat kireällä! Luulimme, että Lumin valjakko kiersi vain pienen lenkin ja palasi takaisin, mutta ei. Sinnikkäästi paljon muiden jälkeen sisukas vuotiaiden valjakko saapui urhoollisen ja hikisen ajurinsa kanssa. Siinä vaiheessa Tomin koirat olivat jo uudelleen valjastettuina etsimässä "eksyneitä". Alla olevista kuvista näkyy lopputulos.

Jossu oli vaihtanut kameraan laukaisääneksi koiran haukahduksen. Se noteerattiin vain silmiä raottamalla.