toinen vaihe

Agilityssä oltiin taas torstaina. Sain tehtäväkseni ohjata Sirpan huskya Rentukkaa. Toivottavasti Sirpalla oli silmät kiinni, koska se ei ollut kovin kaunista katseltavaa. Koira kyllä olisi toiminut hyvinkin mallikkaasti, jos joku olisi sitä ohjannut =). On se helppoa Lumin kanssa, kun kumpikin ollaan yhtä aloittelijoita. Toisaalta oli hienoa oikeasti kokea, kuinka ohjaaminen on se olennainen asia. Kyllähän sen olen aikaisemminkin huomannut, mutta kokemus on aina paras ope. 
Lumin kanssa harjoiteltiin keppikujaa ja keinua. Keinulla menee jo rohkeammin, kuin ekalla kerralla. Kun annan makkaraa juuri sillä hetkellä kun keinu alkaa rysähtää alas, niin muu onkin sitten toisarvoista. Ja tömistelyt pois, kun hidastan vauhtia.

Tämän päiväistä kuvatuotantoa. On näköjään kameran päivitykset vähän pielessä =)

Sisällä chillailua

ja vanhoja luunjämiä

 Toinen kerta Emilia Rainetojan luona.
En voi enää lainkaan ymmärtää miksi Pevi-menetelmää pidetään rankkana tai kovana. Koiralle hellävaraisempaa tapaa en tiedä. Siltä se ei ehkä ihan heti kuulosta, mutta käytäntö on ihan toista.
Nytkin kun kerron, että täksi kerraksi piti mukaan varata kuristuspanta, nousevat varmaan monet niskakarvat varuilleen pystyyn.
Kun en sellaista löytänyt kaupasta, niin väsäsin itse siitä mitä paikallisessa rautakaupassa oli tarjolla. Emilia oli hienovaraisesti sitä mieltä, ettei se ollut ihan tarkoitukseen sopiva, joten saatiin häneltä panta lainaan. Tarkoitus on opettaa koira kävelemään koko ajan löysällä hihnalla. Siis KAIKISSA tilanteissa. Samalla koiran on pakko tarkkailla ihmisen liikkeitä.

 Lumille siis panta kaulaan ja ohjeistuksen jälkeen liikkeelle. Koiran on tarkoitus kävellä tienreunaa ja taluttajasta ei saa mennä keskilinjan yli. Jos panta hiemankaan, siis AAVISTUKSENKAAN, kiristyy tai edes suoristuu tulee hihnasta nyppäistä ja sanoa samanaikaisesti "ei". Sitten vain jatketaan eteenpäin ilman sen ihmeempää. Nyppäisyn ei ole siis tarkoitus olla lainkaan kuristava. Ketjupanta vain käsittääkseni näin alkuun paremmin kertoo koiralle, koska hihna on kiristymässä. Se on enemmän peini eleetön muistutus. Ainakin meidän koirille tehosi, niin, ettei sitä juuri tarvinnut käyttää. Lumi ei ole aiemminkaan juuri vetänyt. Surkua sen sijaan olen nykinyt useamminkin pannasta mainittavitta tuloksitta. Ei kyllä Surkukaan varsinaisesti vedä, mutta pingottaa hihnan kuitenkin useasti. Nyt siis koiran tehtävä on oppia tarkkailemaan tilannetta. Itse en saa kiristää hihnaa missään tilanteessa (paitsi nuo pienet nyppäykset). En saa ohjata koiraa hihnalla tms oli tilanne mikä tahansa. Sen on oltava aina löysällä. Viikon verran minua kehotettiin todella tarkkailemaan hihnaa ja olemaan todella nipo asian suhteen.

Jos Lumi/Surku meinasi lähteä reunasta haahuilemaan toiseen reunaan, tuli kielto, silloin kun se meni oman linjani ohi ja käsky "reunaan". Jos ensimmäiseen käskyyn ei heti reagoida annan toisen käskyn ja samalla kevyt nyppäisy hihnasta oikeaan suuntaan. Hihnasta ei siis missään nimessä saa vetää, vaan koiran on itse siirryttävä reunaan.

Jos koira on mennyt minun edestäni toiseen reunaan tulee sen myös palata edestä. Jos taas takakautta myös paluu oikeaan reunaan tapahtuu takakautta. Tämä helpottaa itseäni huomattavasti. Hihnat eivät ole enää koskaan solmussa. Kun koira on palannut reunaan sanallinen kehu.

Seis käskyä tulee viikon ajan käyttää usein ja monessa tilanteessa. Koiran pitää pysähtyä heti ja se saa lähteä liikkeelle vasta luvan saatuaan tapahtuu mitä tapahtuu. Kun olen antanut seis käskyn ja koira pysähtyy tulee sitä kehua, mennä sen luo ja silittää pitkin rauhallisin vedoin niskasta hännän juureen. Tämä on koiralle kevyttä dominanssia osoittava ele. Meillä ainakin Lumi rentoutui ja laski hännän alas!! Jos koira liikkuu tai alkaa nuuskia maata tulee taas kevyesti nyppäistä hihnasta ei -sanan kera. Heti kun koira lopettaa uudelleen: "seis" ja kehu. Tässä täytyy olla salamannopea, että saa ajoituksen oikeaksi. Koiraa tulee rohkaista nuuskimaan ja nyt etenkin alkuun antaa sen tehdä sitä melko vapaasti. Jos haluan jatkaa matkaa, niin mennään -käsky ja kehu. Jos ei heti tule nyppäisy ja mennään käsky uudelleen.

 Toivoisin, että olisin saanut tämän päivän kerran videolle. Se kun kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Lumin ja Surkun kanssa harjoiteltiin erikseen ja koirat olivat kuin mallikansalaisia. Kuulolla, levollisia ja rauhallisia. Seis käskyt ja reunaan käskyt mallikkaasti (toki koiran pitää osata ja tietää mitä ne tarkoittavat, ennenkuin niitä voi käyttää). Yksi koira tuli Lumin kanssa vastaan ja Lumi ei reagoinut siihen kuin katseella (ei tuijotuksella) ja pysyi koko ajan omassa reunassa hihna löysällä. Tämä ei ole tavatonta muulloinkaan, mutta enemmän jännitteitä (Lumin eleitä) tilanteeseen sisältyy, vaikka kulkisikin näennäisen nätisti ohi.

Näillä ohjeilla mennään siis viikko eteenpäin. Kumpaakin koiraa pitää ulkoiluttaa erikseen koko viikko (mistä olin aluksi kauhuissani). Lyhyet pätkät riittää ja mieluummin usein, että pysyn skarppina hihnan suhteen. Tulee Surkullekin nyt väkisinkin yksinoloharjoituksia päivittäin useampaan kertaan pienissä erin.
Koirien ohituksia tulee tällä viikolla välttää. Tällä viikolla ei myöskään vapaana muuten kuin omalla pihalla. Ensi keralla sitten katsotaa koirien ohitukset ja irti olo. Pihalla ne saa onneksi temuta keskenään. Ja vedätyttää saa myös.
Jos koiria tulee vastaan, niin vielä ei tule puuttua koirien reaktiohin (tuijotus, karvat ylös, korvat eteen...), vaan ainoastaan siihen, että hihna pysyy löysällä ja reuna oikeana. Jos näistä poiketaan, niin samoilla ohjeilla kuin yllä edetään.
 
Huomioimattomuus kotona ja pihalla jatkuu entiseen malliin. Ainoastaan kieltää saan uutena asiana, jos siihen on tarve. Kotioloissa huomiota vain ruokailujen aikaan ja ulos mentäessä, jolloin myös kehuja ja rapsutuksia.  Tämä ei ole kovin kummoista, eikä juuri tavanomaisesta poikkea. Tai siinä kyllä, etten ole niitä ruokailun ja ulosmenon suhteen ennen kehunut.
Ainoastaan siitä minun pitää itseäni muistuttaa etten vahingossakaan katsoisi koiria ja että murahdan ne pois jos tulevat liian lähelle. Koirat on levollisia ja rauhallisia, mitä ne on kyllä muutenkin sisällä. Mitä joskus painivat keskenään lattialla.


Kotiin kun tultiin jouduttiin heti rikkomaan ohjeita, kun palauttettiin auto ja käveltiin äidiltä kummankin koiran kanssa yhdessä kotiin. Seuraavan viikon ajan siis vain yksi kerrallaan. Hyvin kuitenkin meni. Kaksi koiraa ohitettiin lähes yhtä mallikkaasti kuin Emilian luona ja meno oli helppoa ja vaivatonta, kun kukaan ei pingottanut hihnaa tai hötkyillyt. Toki muistutin pienillä nyppäisyillä, jos hihna alkoi osoittaa vähänkään pingottumisen merkkejä.
Haistelusta ihmettelin, että eikö se ole koira silloin joka määrää menon, jos saa joka kohdan jäädä haistelemaan. Emilia sanoi, että etenkin tämän viikon ajan on tärkeää, että koira haistelee mahdollisimman paljon. Toki jos haluan mennä eteenpäin, niin koirakin tulee. Ymmärrän, että silloin koira rauhoituu ja kokee, että minä hoidan ympäristön ja sen tehtävä on nyt vain haistella.

Iltakävelyllä. Surku ensin vuorossa.

 

Ja sitten Lumi

 

 Iltalenkki mentiin kummankin kanssa erikseen kierros ja kaikki tuntui höyhenenkevyeltä, niin käskyjen kuin etenemisenkin suhteen. Pihassa pääsivät sitten yhdessä vähän revittelemään ja peuhaamaan.

Lopuksi vielä kotipihalla touhuilua

Hangen salaisuuksiin perehtymässä

Jotain kovin mielenkiintoista siellä täytyy olla

 

Lumppari ja lumen tuoksu