Kameraa ei tällä hetkellä ole. Tai on, mutta laturi pureksittu hajalle...

Ihanaa kun tuli lumi. Joulun odotus alkakoon. Koirat nauttivat hangesta ja ovat intoutuneet irrottelemaan jopa pihalla. Tosin aina kun ulko-ovi kolahtaa tulevat tarkistamaan pääseekö jo sisälle.
Tänään kolailin lumia ja jotenkin alkoi tuntua oudolta kun edes Surku ei vähään aikaan ollut tullut tarkistamaan missä olen. Kurkistin vajan taakse ja Lumi istui huussin tyhjennysluukun vieressä. Kutsuin Surkua, vaikka vähän jo arvelinkin mistä se ilmestyisi. Sieltähän se tuli, luukusta ulos. Herrasmies oli sananmukaisesti tehnyt paskahommat prinsessan odottaessa saalista sievsäti ulkona. Onneksi oli pakkanen ja mitään sen ihmeempää sotkua tai hajuhaittaa ei päässyt syntymään. Kampesin puunkarahkan tukemaan luukkua kiinni. Pääsisihän ne sinne uudelleenkin ja kerran Surku vielä nuuskutteli luukkua, mutta uskoi ja jätti sen kokonaan rauhaan. Täytyy ehkä kuitenkin varmuuden vuoksi käydä ruuvaamassa se kiinni, kunhan vain saa aikaiseksi.

Omat hyvät puolet on autottomuudessa: on pakko lähteä soitellen sotaan, eli vetämään niissä maisemissa mitä on tarjolla ja niillä taidoilla tai taidottomuudella mikä sillä hetkellä on. Käytännössä se tarkoittaa osittain kävelyteitä, tienylityksiä ja puistoja. Vääksyn taajama ei ole niitä ihan vilkkaimpia, mutta muutama kulkija osuu aina reitille. Olen jo kauempaa huhuillut: "Älä säikähdä; täältä tulee kaksi koiraa takaata" ja tietenkin on hiljennetty vauhtia. Kaikki ovat toistaiseksi suhtautuneet hyvin tai sitten pitäneet vain suunsa kiinni. Haasteena ovat suunnat jos pitäisi vaihtaa tienreunasta toiseen. Huomasin tänään, että Surku kulkee aina pientareen puolella. Hihnassakin se hakeutuu sinne.

Koiria on tullut vastaan vasta ihan muutama. Jos omat saa jatkaa vauhdilla suoraan omalla puolella niin melko hyvin ohitetaan, mutta jos joudun pyytämään niitä toiseen reunaan -mikä saattaa aiheuttaa vähän häslinkiä, niin silloin helpommin vetää kohti toista. Pyöristä ja jalankulkijoista ei yleensä välitä lainkaan.
 Kokeilin toissapäivänä lähtöä melkein kotiportilta. Ajattelin, että tahmeaa saattaa olla luvassa, kun mennään "väärään suuntaan", mutta koetetaan. Ja erinomaisesti meni. Kummatkin veti hienosti ja tehtiin onnistunut lenkki ja palkat odotti kotiportilla.
Tänään tehtiin ekat hyötytreenit, kun käytiin Siwasta hakemassa koirille lihat. Katsoin Enirolta, että matkaa tuli reilut 5km. Tosin puolessa välissä oli kauppatauko ja muutenkin lujaa mentiin vain osa matkasta, kun oli suoraa ja tyhjä tie. Hyvin meni meidän mittapuun mukaan. Lumi välillä härkkii Surkua etenkin alussa. Se lopettaa kun kiellän ja alkaa taas uudelleen hetken päästä. Ja sitten kun on vauhtiin päästy niin sitten vain mennään täysillä, kunnes tulee ihminen, tai tienylitys...
Kikkarilla siis edelleen mennään. Tänään vaihdatin siihen veljelläni nastarenkaat, kun eilen tuntui että mutkissa kynnetään kohta hankea =)
Reki on kyllä tilauksessa...

Pientä touhuilua on sisällä edelleen kun olen poissa. Viikonlopun aikana olen tullut johtopäätökseen, että se on Surku. Kun olen ollut poissa vain reilun tunnin verran, niin Lumi on aina maannut samalla paikalla tuvassa, kun taas kammarissa on vähän puuhasteltu ja sieltä löytyy Surku. Mitään sen ihmeempää ei ole tapahtunut, mutta huomaan, että hieman levotonta on ollut. Toisaalta saattaa olla työpäiviä jolloin kaikki on ollut siististi paikallaan.