joulumieltä

 Tänään käytiin lasten kanssa päivällä viemällä tervehdyksiä vanhuksille laulun, runon ja itse tehtyjen leivonnaisten kanssa.
Moni vanhus on hyvin yksinäinen ja saattaa viikkokaupalla olla vailla ketään joka kävisi tervehtimässä. Kyllä oli koskettava reissu. Kyyneliltä ja liikutukselta ei vältytty.
Sitten iltalenkillä menin hetken mielijohteesta koirien kanssa pimpottamaan yhden vanhuksen summeria. Meidät otettiin ilolla ja kiitellen vastaan. Koirat oli kuin kotonaan vanhan miehen luona, jolla on aikoinaan ollut eläimiä koirista hevosiin. Ensin nuuskuteltiin pieni asunto läpi ja sitten mentiin hellittäväksi. Surkukaan ei kavahtanut lainkaan, vaikka käsi alkoi silittää suoraan pään päältä.
Surku asettui makaamaan olohuoneen matolle ja Lumi eteiseen sen oloisena, että tänne jäädään. Niinhän sitä toivottiinkin. Minulle luvattiin käyttää koirat ulkona ja pitää niistä hyvää huolta. Päivällä saatu kortti oli pöydällä auki piparien kanssa. Tuhansien kiitosten kanssa poistuttiin ja mennään kyllä toistekin piipahtamaan ohikulkiessa aina jonkun luona. Epäviralliset ysäväkoirat: Lumi ja Surku.
Vaikka koirista ei tulisikaan mitään erikoisia ja loistavia tai edes lähimainkaan kunnollisia, niin jos niillä on kyky tuoda iloa ihmisten elämään, niin siinä on jo tarpeeksi tarkoitusta tälle elämälle kenelle tahansa. Ei ne säälittele, eikä arvota, vaan kohtaa aidosti jokaisen.

Kiitos ja kumarrus. Oli liikuttavaa olla välittämässä joulumieltä, eikä ollut antajia ja saajia -oli vain viimeksi mainittuja.

 

 

Ulos lähdössä

 Tänään oli koirilla muutenkin epätavallinen hemmottelupäivä. Kun palattiin oppilaiden kanssa vanhusten luota, kuljettiin meidän talon ohi. Huomasin ulko-oven olevan auki! Ei muuta kun mentiin katsomaan. Lumi ja Surku oli sisällä. Otettiin ne mukaan kouluun, joka oli juuri päättymässä ja arvata saattaa, että muutama rapsuttaja ja silittäjä ja taluttaja oli tarjolla...
En tiedä olinko itse laittanut oven huonosti kiinni vai ovatko koirat oppineet avaamaan oven -tuskinpa kuitenkaan=). Pienen tuuletuksen lisäksi mitään sen vahinkoa ei tietenkkään tullut. Saattaa jopa olla, että kaikki tapahtui minun onnekseni. Pihalta nimittäin löytyi aikamoiset ripulit. Ovatko ne aamulla jääneet minulta huomaamatta vai syntyneet päivän aikana, sitä ei tarina kerro.

iltapissat

 

 

 

Sisaruksista on tullut ihan erottamattomat.

 Yhtenä aamuna käveltiin rämeittynyttä joenvartta pientä polkua. Lumessa näkyi meidän koiria suuremmat jäljet eikä muita jälkiä lainkaan. Leikilläni ajattelin mielessäni, että susi. Mainitsin asiasta meidän luontoharrastaja naapurilleni. Hän kertoi yksi yö heränneensä oman koiransa ulvontaan. Hän oli mennyt ulos tupakalle ja kuuli kuinka tuolta suunnalta vastattiin ulvontaan. Hånen mielestään ei olisi lainkaan tavatonta, että joku susi olisi ollut ohikulkumatkalla.
Muutama päivä myöhemmin lenkillä eräs vanhempi mies oli tutkimassa joenvarren luontoa. Jäin juttusille ja tuli puhetta jäljistä ja ulvonnasta. Hän kertoi syksyllä erään tuttavapariskuntansa olleen meidän vakiolenkillä aurinkovuorella ja nähneen suden ylittävän polun. Ja hän piti havaintoa luotettavan, koska mies on ollut rajavartijana Kuhmossa ja nähnyt susia.
Aika jännää ja hienoa. Saattaa olla, että yksikään hukka ei ole meidän lenkkimaastoja tallannut ja silti kuka tietää varmasti! Minusta on ainakin jännää ajatella, että villejä sukulaisia saattaa seurata meidän menoa, oli niin tai näin =)