Riman alitus

Eilen lähdin Surkun kanssa kaksin äidille hakemaan autoa Lumin jäädessä kotiin huilaamaan, että jaksaa agilityssa olla täydessä vireessä. Otin valjaat ja kikkarin mukaan. Tulos: Ei yhdellä koiralla ainakaan meillä juuri vedetä. Liikkeelle lähtö oli tahmeaa ja sitten mentiin kävellen, liinat kuitenkin juuri ja juuri kireällä. Raviinkin päästiin ja jopa laukkaan, mutta aika vaisuun ja ilottomaan sellaiseen. Kyllä vetäminen on tiimityötä ja nyt puuttui kaveri.

Käytiin agissa, missä Surku huusi häkissään laumaansa takaisin. Tai no vähän liiottelen, mutta levoton oli, silloin kun oltiin Lumin kanssa vuorossa. Tänään kävin sitten ostamassa uuden suuremman häkin, johon mahtuvat kummatkin koirat, niin ei tarvitse Surkun yksin kököttää koko aikaa. Nyt olisi myynnissä yksi 97cm leveä musta metallihäkki muovipohjalla, tasan kaksi kertaa käytetty ja yksi hivenen pienempi ylimääräinen löytyy myös.

Takaisin tullessa oli tarkoitus ajaa kikkarilla kotiin noin 4km:n matka. Kyllä oli nihkeää. Surku meni ihan ok (ei parhaassa puhdissa kylläkään), mutta Lumi löysäili ja juoksi liinat löysällä noin puolet matkaa.
Siinä paloi pinna, vaikka sainkin nipinnapin estettyä itseni kuristamasta Lumia. Hoin sille hokemasta päästyäni, että "Lumi mennään" aina kun liina pääsi löysälle. En ole lainkaan varma ymmärtääkö Lumi mitä "mennään" tuossa tilanteessa tarkoittaa ja tuolla äänensävyllä. "Mennään" on muodostunut meidän lähtökäskyksi ja "mennäämennäämennää" vauhdittamaan menoa. Sama käsky on kuitenkin käytössä myös muaalla, kun haluan koirat lähemmäs minua. Esim. jos ne ovat juosseet liian kauas pysäytän ne kiellolla ja pyydän takaisinpäin mennään käskyllä. Mahtaa olla aika sekavaa koiralle, kun valjaissa se tarkoittaa nimenomaan minusta poispäin menoa.
Lumin korvien asento ilmensikin hämmennystä ja se vilkuili minua ja juoksi edelleen liina löysällä ja minulla ärsytys kasvoi ja se kuului äänestä. Ei hyvä ei... Kyllä se liina välillä kireälläkin oli ja vauhtiakin löytyi hetkittäin, mutta aika tahmeaa silti kaikenkaikkiaan aikaisempiin verrattuna.

Viimeinen loistovetoni oli kotiin tullessa, kun päätin että Lumin osalta tämä ei lopu tähän. Päästin Surkun pihaan syömään ja päätin, että Lumin kanssa lopetan vasta, kun se menee kunnolla. Ota nyt sitten yksi hämmentynyt husky joka haluaa kotiin syömään, kiukkuisen emännän kanssa ja suunta poispäin kotoa ilman kaveria. Arvaahan sen mitä siitä tulee... Toivottavasti en saanut ihan kokonaan pilattua sen vetoiloa.
Takaisinpäin tultiin sitten ihan oikeaoppisesti liinat kireällä, mutta aika varuillaan Lumi oli. Vaikka kyse oli vain muutamista sadoista metreistä oli se aikamoinen matka. Loppumatkasta kehuin ja kannustin, mutta mieli ei ollut kovin korkealla oman reaktioni vuoksi. Kyllä tiedän hyvinkin miten ei olisi pitänyt toimia. Sen opin, että kun itsellä kierrokset nousee on paras viheltää homma poikki HETI kun se toimii vähänkin sinnepäin ja odottaa seuraavaan kertaan, kun itse on rauhoittunut.

En tiedä oliko osansa laiskaan menoon ripulilla, joka alkoi illalla ja yölläkin kolmesti kävi tulostamassa ulos.

Päätin sitten, että tänään mennään taaksepäin ja tehdään ihan lyhyt matka ja palkka jossain yllättävässä paikassa ja ihan eri asenne itselle, niin että kaikille jää hyvä ja innostunut mieli. Käskyn muutan vetämiseen, koska se on koirille uudempi tilanne ja en usko niiden vielä jumiutuneen siihen. "Mennään" sijalla saa luvan olla vaikka "eteen".
Lunta oli tullut kymmenkunta senttiä ja pakkasin reppuun palkat. Hyvin mentiin, vain lähtö oli nihkeä. Hyvän menon todistaa jo se, että itseä hirvitti monta kertaa vajaan kilometrin matkalla puuterilumessa kikkarilla hurjastellessa.  Ja hauskaa oli sen jälkeenkin, kun saatiin Unna kaveriksi postikorttimaisemaan ja koirat toimi ja totteli, vaikka leikki oli päällä.