Opissa

Joulupukki vieraisilla

Jouluaattona ei ollut lupa tulla kynnystä ja takahuonetta pidemmälle kun talo oli täynnä väkeä.

 

 

Viljami kävi välillä tervehtimässä

 

 

 Mentiin hetken mielijohteesta käymään Emilia Rainetojan luona saamaan lisäohjeistusta koiran kanssa kommunikointiin. Emilia testasi koirat ja meidän suhteen.

Surkun suhteen tuli ihan hyvää ja Lumin aika kylmää, mutta odotettavaa palautetta.
Lumi on mieluummin Surkun kanssa kuin minun. Surku on pehmeähkö ("juustohousu",  Emilian sanoin) luotaa minuun paljon enemmän kuin valkoinen siskonsa. Lumi on terävä, mutta ei niin hyvä toimintakyky. Ei oikein luota minuun ja dominoi.
Lumi on ehdottomasti koirista ylempänä ja suhteessa minuun kokee epävarmuutta. Puollustavuutta ja dominoivuutta löytyi myös minun suhteeni. Lumi olisi kuulemma potentiaalinen remmirähjä muille, jos olisi saanut toimia ohitustilanteissa niinkuin haluaa. Ja kyllä sillä saattaa hyvinkin karvat nousta, vaikka ohitukset menisivätkin ilman ongelmia.

Lumi ei ole aina selvillä mitä siltä haluan ja olen ollut joissain väärissä tilanteissa liian ankara. Tiukka saa siis kyllä olla, mutta koiran kannalta loogisesti. Olen Lumin kannalta arvaamaton ja en siksi luotettava. Lumi epäröi välillä tulla luokseni, koska ei luota minun toimintaan. Se saattaa tulla vauhdilla aika lähelle ja sitten lähestyä varovaisemmin ja  kuulostellen, jolloin tietenkin oma kiukku nousee ja noidankehä on valmis. Ohjeeksi tuli olla ehdottoman selkeä: Kehua kun koira tekee oikein ja kun kiellän, niin sen jälkeen tieto mitä siltä odotetaan.
Esim. luoksetulossa sanallinen kehu ja koira saa poistua vasta luvan saatuaan. Jos yrittää aiemmin niin tiukka kielto.
Yksi tilanne oli kun hain Lumin kanssa Surkua ja Lumi lähti haistelemaan pusikkoon. Sanoin sille hyvin matalalla uhkaavalla äänellä: "Lumi". Emilia sanoi, että huomasi, ettei Lumi tiennyt oikein mitä siltä halutaan. (ja minä kun oikeasti olen luullut, että se ymmärtää, että sillä kertaa ja sillä äänenpainolla se tarkoittaa, että olisi pitänyt pysyä lähellä ja sen täytyy korjata asia pikimmiten...)
Selkeämpää on jos sanon "Lumi tänne" ja jos se luoksetulon jälkeen yrittää lähteä omille teilleen kiellän. Se saa lähteä vasta kun sanon "vapaa", tai sitten ei lainkaan.

Ensin Emilia seurasi meidän kävelyä kolmistaan ja teki huomioita.
Sitten koirat testattiin alas kolahtavalla tynnyrillä. Käveltiin ohi ja kohdalla tynnyri rämähti. Tehtäväni oli jatkaa matkaa rauhallisesti eteenpäin ja kääntyä takasin ja kulkea uudelleen paikan ohi. Toisella kertaa tynnyri ei rämähtänyt, mutta näki miten koira reagoi kyseiseen paikkaan. Lumi oli irokeesi pystyssä säpsähtäen. Surku vain pelästyi ja väisti.

Seuraavaksi oli vuorossa ylös nouseva haalari. Lähestyimme paikkaa ja Emilia kiskaisi narusta haalarin eteemme. Tehtäväni oli silloin pysähtyä ja olla tekemättä yhtään mitään. Lumi tuli karvat pystyssä meidän väliin, sitten sen pokka petti ja se peruutti. Lähestyin haalaria ja painoin sen olkapäästä alas ja kutsuin koiran haistelemaan. Surkukin säikähti, mutta ei tullut meidän väliin ja tuli haistelemaan kun pyysin. Lumikin tuli kyllä haistelemaan kehotuksesta.

Viimeinen osio oli nukke joka kulki kelkan päällä meitä kohti. Surkulle tätä ei tehty, koska Emilian mukaan haalari oli sille jo ihan riittävän voimakas. Lumi alkoi haukkua (!) sellaista matalaa varoittavaa haukkua. Kaikki karvat olivat pystyssä. En muista mitä tapahtui tuliko Lumi meidän väliin vai pysyikö takana. Joka tapauksessa lopuksi kun kyykistyin nuken viereen ja silitin sitä Lumi tuli haistelemaan, mutta sijaistoimintona (?) alkoi nuuskutella myös maata ympäriltä ja jätti nukkea huomiotta.

Koska Lumi on selkeästi se jonka suhteen on minulla eniten korjattavaa, otimme vain Lumin mukaan. Vapaana ollessa en saanut reagoida koiraan mitenkään. Lumi liikkui meidän edellä. Kun käännyimme sekin kääntyi (en itse nähnyt koska, kun en voinut katsoa). Itse en saanut reagoida siihen mitenkään. Sitten sain ohjeen kutsua sen luo yhteensä kaksi kertaa. Se tuli kummallakin heti ensimmäisellä käskyllä. Mutta sen häntä nousi sitä korkeammalle, mitä lähemmäs minua se tuli.

 Kahden kerran setti sovittiin jatkoon viikon välein, jolla pyritään palauttamaan Lumin luottamus ja asema enemmän kohdilleen. Omaan toimintaan selkeyttä niin, että koira tietää mitä siltä odotetaan ja koska se on tehnyt oikein. Joulupäivästä lähtien kolme päivää jääkautta ja perjantaina uusi tapaaminen
.
Ensimmäinen päivä jääkautta: Aamulla päästin koirat ulos. Vähän puuhastelin pihalla ja siivosin jätökset. Sitten portilla kutsuin ensin Lumia. Lumi vaivautui vilkaisemaan ja jatkoi Surkun kanssa mujuamistaan. Sitten kutsuin Surkua. Se otti pari askelta minun suuntaan ja jatkoi temmellystään Lumin kanssa. En pyydellyt sen enempää. Aukaisin portin. Jätin hihnat aidan päälle ja lähdin kävelylle. Koirien kanssa tai ilman, nyt on lenkkiaika. Pihassa tuli hiljaista. Melkein kuulin sen ihmetyksen: "Mitä jättikö se todella meidät. Ei kutsunutkaan uudestaan niin kauan ja kovaa, että suvaittaisiin saapua". Puoli tuntia kiertelin lenkkiä. Näin kun portailla pihavalo syttyi muutaman kerran. Alatietä kevellessä näin silmäkulmasta kaksi hamoa istumassa aidan vieressä ja seuraamassa menoani. Tulin takaisin, niin kuin tyhjään pihaan mennään. Surku tuli häntää heiluttaen juosten edestakaisin. Lumi selvästi varovaisemmin ja hillitymmin. Puuhailin hetken pihalla ja menin sisään. Jossain vaiheessa kävin kutsumassa koirat sisälle. Yksi kutsu riitti ja juoksujalkaa kipittivät kumpikin ovelle. Sisällä kumpikin kävi heti kerälle maaten, ihan kuin oltaisiin tehty pidempikin aamulenkki. Miten tässä nyt olla huomioimatta koiria kun ne makaan hiljaa omilla paikoillaan, eikä ole edes kulkureitillä tiellä. Myöhemmin sain muutaman tilaisuuden Lumin kanssa osoittaa etten lainkaan huomaa sitä, enkä siis väistä jos se sattuu edessä makaamaan.

Surku oli ensimmäisen kerran yksin sisällä varttitunnin, kun otin pelkästään Lumin pikku kierrokselle. Se oli eteisessä kuopinut matot rullalle. Täytyy alkaa tosiaan pikkuhiljaa totuttaa sitä ihan yksinkinoloon sisällä. Tänä ILTANA olin 3-4h poissa kotoa. Ainoa asia joka ei ollut paikallaan olivat villasukat lattialla. Muuten oli rauhallista.

 Jääkauden suhteen minulla ei siis ole lupa huomioida koiria kotona ja pihassa, muulloin kuin ulos mentäessä ja ruokailujen aikaan. Vähän epäselvyyttä on aiheuttanut se, että olin kutsunut koirat sisällä ovelle, kun lähdimme ulos ja sama portilla. Meillä kun koirat ei välttämättä lainkaan tule eteiseen, jos siellä puuhailen. Siitä kysyin Emilialta ja niitä ei saisi kutsua, vaikka istuttaa ja kehua pitääkin ennen ulospääsyä ja ruokaa. Nyt olen sitten kiinnittänyt Surkun eleettömästi hihnaan ja hakenut Lumin pannasta eteiseen ja siellä istumaan, kehut ja lupa ulos pääsyyn. Surkua jos otan pannasta, niin se alistuu ja käy maahan ja sen kuljettaminen ei onnistu hyvällä. Lumi taas kulkee pannasta ihan normaalisti.
 Sisällä tuo ei juurikaan poikkea meidän normaalista elämästä. Vain se ettei kieltääkään saa on uutta. Siihenkään ei ole ollut juuri tarvetta. Ainoastaan kerran pihalla Surku haki tyhjän ruokakuppinsa kuistilta, josta olisin sitä normaalioloissa kieltänyt. Mitään ei ole tuhottu. Ei edes silloin kun olen ollut iltaisin poissa. Toki olen nyt lomalla ja enemmän kotona kuin arkena. Uutta on myös se etten kutsu koiria kun lähdetään ulos. Muutaman kerran olen murahtanut molemmille, kun ne on tullut liian lähelle.

Ulkona pihan ulkopuolella saa toimia melko normaalisti. Makupaloja ei lainkaan ja irti saa olla jos tulee ensimmäisestä kutsusta luokse. Toistaiseksi ovat tulleet, vaikka harvoin olen niitä lenkilläkään huomioinut ja kutsunut. Ne ovat oppineet lähellä käskyn hyvin ja kävelevät vapaana sellaisen hihnan kantaman sisällä.
Leikkiessä kyllä irtoavat välillä kauaskin.

Vetääkin saataisiin jääkauden aikana, mutta pidän tarkoituksella vähän taukoa. Lumi kun vetää silloin kun sitä kiinnostaa. Juoksee kyllä mukana mutta ei niin mukana touhussa kuin Surku. Narut saattavat olla löysällä eikä minun hokemiseni "eteen" auta mitään, etenkään kun luulen, ettei Lumi ole käskyä oikein sisäistänyt. Siinä menee hermot minulta ja se ei tiedä hyvää.
Lumi kyllä osaa vetää oikein hienosti, vauhdilla ja innolla, mutta joskus se ei viitsi. Lisäksi saattaa edelleen härkkiä Surkua. Lopettaa kiellosta ja saattaa alkaa taas kohta uudelleen. Olenkin tehnyt niin, että olen pysäyttänyt menon samalla kun komennan ja käynyt Lumille kädestä pitäen kertomassa ettei moista suvaita valjaissa. Se näyttää tehoavan, mutta ei ole kovin kivaa.
Tämä meidän vallaton valkoinen olisi nyt tarkoitus saada asettumaan ja koirahan toimii aina loogisesti omalta kannaltaan, joten jää jäljelle vain yksi muutettava. Jos haluat muuttaa muita, muutu itse. Tämä taitaa päteä oikein hyvin myös suhteessa koiriin.

Ensimmäinen päivä jääkautta. Lumi päätti että kadotaan sitten kokonaan näkyvistä...

Vierailla ei ole huomioimisrajoituksia. Sisko kylässä kuikuilemassa Lumpparia.