Juoksuaika

Päästäinen?...

...ei vaan Unna

Nämä puut pitäisi saada pätkittyä. Löytyisiköhän ketään innokasta moottorisahan omistajaa? Oma on niin tylsä, ettei sillä saa aikaan kuin kovan ääneen. Teroittaminen ei auta. Se terä on työnsä tehnyt.

 Juoksut tekee tuloaan ja muutama tippa vertakin on jo tipahdellut -kaksi päivää aiemmin kun tilasin ne, joten aika lähelle meni.
Huomenna pääsemme kaikesta huolimatta Evolle sisaruksia ja kotilaumaa tapaamaan. Tosin tämänpäiväisen metsälenkin perusteella Lumi ei ollenkaan ansaitse tapaamista (koirien maailmassa ei kai tunneta tämäntapaista kiristystä...). Kaksi kertaa se ampaisi metsään. Toisen kerran kanalintujen perään! Lintujen -- sen ajan soisi jo olevan ohi. Sitten Lumi lähti toisen koiran perässä jonkin jäljelle, vaikka oli lähelläni ja kielsin sitä menemästä. Jonkun aikaa se pysyikin lähellä, vaikka toinen oli mennyt, mutta lähti sitten kuitenkin.... Sen jälkeen Lumi oli loppumatkan sellaisessa komennossa ettei sen mielessä käynyt mihinkään suuntaan poukkoilu. Eipä ne pitkään ollut metsän kätköissä, mutta vajaa minuuttikin on liikaa ja siinä ehtii jo kauas, etenkin kun kielto on käynyt ja silti mennään.

Portti saadaan todennäköisesti paikalleen ensi viikolla Lumin juoksujen vauhdittamana. Veikkaan, että ensi viikon alun se pysyy ainakin vielä entiseen malliin pihalla, mutta sitten voi vaistot viedä... Tänään se ei ainakaan tehnyt elettäkään lähteäkseen tien toisella puolen metsässä touhuavan uroksen perään, vaikka katselikin uteliaana.

Vähän hirvittää miten selvitään kaksi viikkoa, kun Lumi on tottunut juoksemaan vapaana ja saamaan suuren osan (isosta) liikkumistarpeestaan tyydytettyä. Varhaiset aamulenkit metsässä mennään ainakin vielä tositaiseksi vapaana, kun silloin ei ole muita liikkujia. Tosin jos tämänpäiväinen toistuu, niin Lumi saa pitkän narun peräänsä estämään luvatta metsään syöksymiset. Olen aika ehdoton, mutta niitä ei saisi olla lainkaan.

Nyt illalla näimme piiiiiiiitkästä aikaa kaksi jänistä. Lähdin oikein tarkoituksella liikkeelle illan jo hämärtäessä ja jänisten kömpiessä koloistaan. Vähään aikaan en ole Lumilla käyttänytkään pitkää ohutta narua perässä. Nyt halusin ehdottomasti varmistaa ettei se saa enää minkäänlaista tilaisuutta toimia oman päänsä mukaan. Ensimmäisen kohdalla kun varmuuden vuoksi kielsin Lumia sen huomatessa loikkivan rusakon, se tuli ihan jalkani viereen kävelemään, vaikka tarkkailikin jäniksen menoa. Toisenkaan kohdalla se ei pyrkinyt perään, vaikka meinasikin kiihtyä, kun pääsi jäljen kohdalle jäniksen jo mentyä. Tämä toi vähän tasoitusta iltapäivän hölmöilyille.

olet varmaan jo huomannut, että minulla ei ole mitään tietoa onko kyseiset pitkäkorvat rusakkoja, jäniksiä vai kenties pupuja=)

Kavereiden kesken oma kotikutoinen tokokoulukin siirtynee nyt pari viikkoa eteenpäin. Sitten aloitetaankin kokoontuminen aina keskiviikko iltapäivisin. Niin minun pennusta alkaa tulla vähitellen narttu...