Koirakoulu on nyt loppu. Viisi kertaa meni nopeasti. Paljon opittiin ja ennen kaikkea saatiin uutta intoa ja vinkkejä jatkaa eteenpäin. Huomaan, että ominpäin ollaan harjoiteltu vähän liian isoja kokonaisuuksia. Nyt pilkottiin liikkeet osiin ja esim. paikkamakuussa istumaannousu lopuksi toteutetaan vain silloin tällöin, ettei koira rupea ennakoimaan. Useimmiten vapautetaan suoraan sivulta. Seuramisen täyskäännöstä harjoiteltiin kuin lavatanssikurssilla ikään: neljäsosakäännös kerrallaan. Periaatteessa kaikista alokasluokan liikkeistä ehdittiin mennä perusteet läpi. Uutta koirakoulua ei ole toistaiseksi tiedossa. Niinpä päätin kutsua sellaisen kokoon itse. Tuttavapiiristä löytyy paljon kokemusta ja innokkuutta, jopa EVL:n asti (onnea Laura!). Saa nähdä saadaanko oma vapaamuotoinen tokotunti järjestettyä kerran viikossa. Ensi keskiviikkona olisi tarkoitus tavata. Huomasin kuinka mukava fiilis jäi aina tunnin jälkeen ja jos oli ollut muuten raskaampi päivä, niin sieltä sai aina uutta virtaa. Sama siis jatkukoon.

Telve Lumi-oia, kuului pikkumiehen iloinen ääni kun tulimme autoa palauttamaan

  Pieni turhamaisuus piristää aina. Hain Maikin lemmikkieläinkellarista Lumille luita ja raakaruokaa. Kuinka ollakaan palasin myös uuden pinkkikuvioisen pannan kanssa. Vanha -samanlainen sininen- on vielä täysin käyttökuntoinen, mutta kun se on niin poikamainen... Kyllä on yt tyttö hienona neitinä valmiina vastaanottamaan ensimmäisiä juoksuja. Olen tilannut juoksut alkamaan ensi sunnuntaista ja siitä kaksi viikkoa eteenpäin. Silloin päästään tulevana viikonloppuna huskytapaamiseen ja sitten syyskuussa aloittamaan agilitykurssi.

 Tänään sähkäri oli hommissa samaan aikaan minun kanssa ja sanoi, että "on sinulla ihme koira. Vieras ihminen tulee sisään, ovi on auki ja koira makaa paikallaan, eikä edes yritä ulos" Kysyin oliko Lumi käynyt tervehtimässä. Oli kuulemma tullut hetkeksi viereen katselemaan ja palannut sitten omalle paikalleen. Mitään käskyä Lumila ei ole pysyä omalla paikallaan, vaan poissaollessani se saa vapaasti liikkua koko asunnossa.

Tärkeät sulkapallomailat pitää tietenkin esitellä myös koiralle

Lumi veneessä aamusumussa

Lumi pääsi taas perjantaina moottoriveneen kyytiin. Huristeltiin 40 minuuttia saareen. Lumi tuli veneeseen itse, mutta ei osannut vielä mennessä täysin rentoutua. Takaisin tullessa kävi jo mukavasti makuulle. Perillä saaressa olikin sitten kivaa juoksennella kaverin kanssa. Ensin kävin kuitenkin tarkistamassa etteivät saareen pesiytyneet minkit ole näkösällä. Ne ovat tottuneet ihmiseen ja kuulemma melko huolettomina leikkivät, vaikka vieressä puuhailtaisiin. Olin varustautunut tekemään Lumille selväksi ettei minkkeihin ole koskemista. Torpan haltija taas oli sitä mieltä, että Lumille makkarapötkö palkaksi jos minkin tuo.  Niistä kun olisi hankkiuduttava eroon. Selvittiin tästä ristiriidasta sillä, että minkit pysyivät poissa näkösältä, vaikka niiden hajuja oli rannassa.

Illalla kävimme laskemassa verkot ihan lähelle rantaa muutaman kymmenen metrin päähän. Lumi jäi rannalle toisen koiran kanssa. Yhtäkkiä kuului kuitenkin molskahdus ja Lumi oli hypännyt laiturilta veteen ja ui kaislikon halki veneen viereen. Ei auttanut kuin soutaa rantaan Lumin uidessa vierellä ja ottaa koira sieltä mukaan verkoille. Olin otettu siitä, että Lumi huolestui kun etäännyin rannasta ja  lähti seuraamaan, ettei jää laumasta jälkeen, vaikka rannassa oli kaveri ja kaikkea muuta mielenkiintoista tutkittavaa.
Myöhemmin kävimme vielä kokemassa verkot. Lumista tuli oikea kalamiehen kaveri. Se istui veneen keulassa ja katseli nenä melkein kiinni verkossa, kun verkkoa nostettiin ja särkiä ja ahvenia irrotettiin.