Viimeinen "lomaviikko"

Häntä kaarella ja niskavillat vielä varmuuden vuoksi pystyssä, että toiselle ei jäisi mitään epäselvää

 Lumi sai uuden kaverin: viisikuisen novascotiannoutajapennun. Ihan mukavasti heillä meni. Lumi sai toisinaan maistaa omaa pentuaikasta härkkimiskäytöstään, vaikka hyvä se on siinä usein vielä nytkin -pentuhan se vielä onkin. Aina se ei ollut aina yhtä kärsivällinen, kuin sen aikanaan tapaamat vanhemmat koirat. Mukavaa oli koirien peuhata pitkin päivää. Pikkupentu oli hyvin kärkäs luistaan ja siitäkö syntyi muutaman kerran rähinää. Normaalisti annan koirien itse selvittää välejään, eikä mitään kummoisempia tilanteita olekaan tullut. Olen kuitenkin vielä aika kokematon etenkin silloin kun Lumi on antavana osapuolena. En aina tiedä missä menee raja. En haluaisi liikaa puuttua koirien välisiin suhteisiin, mutta muutaman kerran pyysin Lumin luokse, kun hampaat alkoivat vilkkua totiseen malliin ja äänensävy muuttui tavanomaisesta murinasta rähinäksi. Heti se lopettikin ja rauhoittui.

Työt lähestyvät. Maanantaina alkaa työarki reilun vuoden tauon jälkeen. Mukava on palata töihin ja tavata taas vanhat oppilaat ja työtoverit. Toisaalta puuhaa on niin paljon kotosalla, että kuinkahan sitä ikinä ehtii työtkin tehdä (kotona ja koulussa). Vesi puuttuu vielä ja kuistin rakennus on parhaimmassa vaiheessa kesken. Lumillakin alkaa uusi arki, kun se saa totutella toistuvaan yksinoloon. Viimeisen kuukauden aikana yksinolot ovat rajoittuneet lähinnä tuntiin tai korkeintaan pariin. Kotona kun on niin paljon hommaa, ettei sieltä ole ehtinyt juuri pois olemaan. Olen kuitenkin pyrkinyt rauhoittamaan aamulenkin jälkeisin ajan klo 14 asti,  niin että Lumi lähinnä lepäilee. Mitään en sen kanssa silloin puuhaile. Silloin vain sirkkeli laulaa ja vasarat paukkuu ja Lumi nukkuu! Mitenkähän Lumi osaakaan nukkua senää silloin, kun ei kuulu kotoisia ääniä ympärillä...

Ilmoittauduttiin Lumin ja tuon pienen novascotiannoutajan kanssa agilityn peruskurssille. Syyskuun 11 pvä alkaa meidän agility taival. Kanavan koirakillastakin kyselin jo alustavasti löytyisikö sieltä meille agipaikkaa persukurssin jälkeen...Jännää!!!

 Tein koemaalauksen keittiön lattiaan Uulan öljymaalilla. Oikean öljymaalin kuivumisaika oli yllätys vesiohenteisiin maaleihin tottuneelle. Reilun vuorokauden kuluttua Lumin tutkimusretkistä jäi vielä näin selvät todisteet. Olisin voinut pyyhkiä tassunjäljet pois, mutta huomasinkin haluavani jättää nuo arkiset elämänmerkit näkyviin hauskana yksityiskohtana. Keittön lattia saa kokonaisuudessaan maalipinnan, joten joskus aikanaan nuokin jäljet jäävät vain muistoihin. Muutenkin pikkukeittiöstäni tulee iloinen sekoitus kaikia toisiinsa sopimattomia värejä. Nykyiset vanhat oranssit seinät saavat jäädä. Osa vanhoista värikkäistä sekalaisista kaapeista jää myös. Osan kaapeista tilasin uutena ja jokaiseen niistä eriväriset ovet... hauskaa kun voi tehdä mitä itse huvittaa. Laitan kuvan keittiöstä sitten kun siellä on muutakin kuin jääkaappi ja muutama hassu kaappi =)