Kennelyskä??? vai luulosairaus =))) = tuloksena energiaa pursuava pentu.
Torstaina aamulenkillä Lumi juoksi itsensä läkähdyksiin pellolla ja sai sen jälkeen yskä ja kakomiskohtauksen. Väliin lepäsi maassa ja sitten alkoi taas uudelleen. Ihan kuin olisi luu juuttunut poikittain kurkkuun. Valkoista kuohaa oksensi muutaman kerran. Koko kohtaus kesti viitisen minuuttia ja sitten oltiin jo kuin ennekin ja kirmailtiin kotiin.
En olisi kiinnittänyt asiaan sen ihmeempää huomiota ellei pari viikkoa aiemmin minulle olisi mainittu muutamasta koirasta Vääksyssä joilla on kennelyskää. Itse en taudista mitään tiennyt, mutta kotona sitten netti auki ja asiasta ottamaan selkoa. Melko selkeästi kennelyskän oireiden kuvaus sopi Lumin kohtaukseen. Sen päivän Lumi sitten lepäilikin ihan omalaoitteisesti pitkälle iltapäivään. Saattoi toki olla myös ukkosta enteilevä ilmakin. Tuon jälkeen -eikä sitä ennen- ole yskimisä ja kakomisia ollut. Muutaman päivän pidin Lumia enemmän levossa lyhentämällä pitkiä aamulenkkejämme huomattavasti. Tuloksena oli vain energisempi pentu.... Koirakavereita emme ole tavanneet paitsi Elliä, jonka kanssa Lumi oli tekemisissä samana päivänä ja sitä ennen. Jos tauti siis olisi tarttuakseen se olisi sen jo tehnyt. Ellillä ei mitään oireita ole ollut.
Toisaalta en tiedä mistä sen olisimme saaneetkaan. Kellään meidän leikkikavereista ei tiettävästi ole yskää ja vieraita koiria emme koskaan haistele. Tiedä tuosta. Joka tapauksessa kaksi viikkoa yskimisestä menee nyt erossa monista koirakavereista -ihan varmuuden vuoksi. Lenkit teemme jo entiseen malliin, jos ja kun Lumi ei näytä väsymisen merkkejä

 

 

 Makupaloja annoin Lumille ennen aina ihan kaikesta. Usein minulle oli kahdenlaisia -pieniä kuivanappuloita ja jotain herkullisempaa. Nykyään kun kutsun Lumia nimeltä luokse se saa makupalan vain harvoin. Lisäksi monet muutkin ihan arkiset käskyt lenkillä, kuten "seis" ja "mennään" hoituvat ilman makupaloja. Tänne kutsun olen vielä pitänyt aina palkittuna. Se tapahtuukin huomattavasti nopeammin kuin "Lumi" kutsun verkkaisempi luoksetulo. Taka-ajatuksena on josko joskus yrittäisimme tulosta (mölli)Tokossa ja silloin tarvitaan vauhdikasta luoksetuloa.Myös tietä ylittäessämme "sivulle" ja "vierellä", ovat vielä pienen bonuksen arvoisia =)

Pakko oli voittaa ahtaanpaikankammoni ja kömpiä talon alle. Aiemmin olin jo korkeammasta osasta poistanut irtonaisen puutavaran. Se oli vielä ihan ok, kun valoa tuli luukusta ja tilaa oli hieman enemmän liikkua. Nyt piti kuitenkin ryömiä pidemmällä sorkkaraudan ja vasaran kanssa irrottamaan muurin puisia valumuotteja jotka johtiuvat maasta alapohjaan. Osa oli jo lahonnut huolestuttavasti. Kyllä vähän hirvitti kun ei mahtunut edes päätä nostamaan. Tännekö minä sitten jään. Talo romahtaa. Happi loppuu. Litistyn ja en saa ilmaa... Silloin tunsin kostean kuonon tökkäävän naamaani. Lumi oli ryöminyt perässäni talon alle. Kyllä alkoi hymyilyttää ja tuntui heti paremmalta, kun oli joku seurana. Ehkä tämä ei kuolemanvakavaa touhua olekaan. Lumi ei tuntunut olevan tippaakaan peloissaan. Päinvastoin, se tuntui nauttivan ryömimällä kaikkein ahtaimmissa paikoissa. Huomenna sitten jatketaan. Ehkäpä vähän vähemmän peläten ja vähän vielä pidemmälle.

 

Täällä on jännää !

Aikas pitkäksi venyn, jos on tarvis

Valoa näkyvissä

 

Haiseeko home? -Ei lainkaan, mutta riskejä on. Puuaines äkkiä pois talon alta

Kaikenlaisia rakenteita sitä talon alle onkaan aikojen saatossa laitettu. Pystyssä pysyy ja kuivaa on kun on saatu luukut auki ja kunnon tuuletus. Seurata pitää kyllä vuosittain.

.