Vuodatus evakosta käsin

Lumi tarkkailemassa tähystyspaikaltaan mitä pihalla tapahtuu.

Tästä se alkaa....

 Torstai aamusta iltaan tehtiin massiivisia kaivintöitä monen henkilön voimin. Tavoitteena 8-9 neliöinen kuisti, johon sijoitetaan märkätilat. Jos nyt toivot lukevasi koirakuulumisia, voit lopettaa tähän. Tulossa on surkea vuodatus nykyrakentamisen ja määräysten järjettömyydestä. Enkä yritäkään olla ymmärtäväinen ja kirjoittaa kauniista. Kun V***aa, niin annetaan kaiken tulla ulos sellaisenaan. No ehkä Lumi liittyy tähän sen verran, että oli koko päivän touhuissa mukana. Lumi on tullut jo hyvin tutuksi kaikenlaisten kaivureiden ja koneiden kanssa ja nukkuu levollisesti koneen jyllätessä vieressä. Välillä käy tarkistamassa miten työt etenee ja löytyisikö joku hyvä kasa kaivettavaksi. 

Lumi  käpertyi kerälle ja sulki silmänsä tältä tragedialta

 Siis asiaan: talo on rakennettu 1930-luvun alussa ja perustettu ilman anturaa 10-30 cm:n syvyyteen ja muurattu perustus on pysynyt hyvänä 80 vuotta. Ihan muutama pienehkö halkeama muutamassa kohdin. Nyt sitten on pari kuukautta piirretty kaikenlaisia perustukisia ja kantavia rakenteita insinöörien toimesta, on rakenusluvat ja työnjohtajat valvomassa, että uusi kuisti tehdään varmasti oikein. 

Talon perustustason alapuolelle kaivettiin siis 70cm syvyinen kuoppa joka oli koko talon levyinen (kuistista tulee 3,7mx2,3m!), että saadaan tarvittava määrä eristystä alle ja sivuille. Siis kalliit 100mm finnfoamlevyt uuden soran päälle ja siihen päälle valettiin suoraan mitätön antura. 
Kyllä talovanhus huokaili ja ihmetteli, mitä oikein tapahtuu. No uusi osa ei varmasti tule liikahtamaan milliäkään ainakaan sen aikaa kun finnfoamlevy kestää anturan alla. Vanha talo sen sijaan on elänyt kokonaisuudesaan hieman vuodenaikojen mukaan. Mitä tapahtuu kun uusi liikkumaton osa on muurattu betonilla vanhaan kiinni? Saako talo ensi keväänä ensimmäisen kunnon halkeaman perustuksiin? Kysyin asiaa vastaavalta taholta ja minulle sanottiin, ettei huolta, muurataan vaan vanhaan kiinni... Jos ongelmia ilmenee voi koko talon ympäri kaivaa myös eristeet (1,8m:n leveydelle), jotka tulisi myös asenta rossipohjan alle... H***ti!!!! kun olisi saanut tehdä sen mukaan mikä on todistettavasti toiminut moitteettomasti vuosikymmeniä ja kaivaa käsin muutaman kuopan kulmiin, johon valaa anturat ja sitten muurata harkoista seinämä tiukan maan päälle. Koko pytinki olisi varmasti jo valmis ja mitään riskejä vanhaan taloon nähden ei olisi. Kustannuksetkin olisivat mitättömät. Nyt täytyy olla kaikenmaailman asiantuntijoiden kalliit suunnitelmat, joilla varmistetaan, ettei kukaan vain joudu vastuuseen siitä, että kuisti missään olosuhteissa liikkuisi ja tehdään bunkkerinkestävät perustukset, mutta ei huomioida lainkaan kokonaisuutta. 

Mitkä ovat vaihtoehdot: 
1. Jättää ilmoittamatta ja hakematta koko rakennuslupaa ja tehdä vain vanhan rakennustavan mukaan 
2. Luopua koko hankkeesta ja sijoittaa märkätilat vanhaan rakennukseen, johon ei koskaan ole tullut vettä ja jossa ei ole neliötäkään ylimääräistä tilaa.
Kyseessä on varmaan eristefirmojen salaliitto, jolla huijataan kansaa uskomaan, että mitä massiivisemmat (ja kalliimmat) järjestelyt, sitä parempi ja kestävämpi... On kaikenmaailman korkeasti kouluttua ja palkattua asiantuntijaa, joka huomioi vain määräykset ja oman kapean näkökulmansa. Ainoa oikeasti järkevä kohtaamani on ollut perinnerakennuksiin perehtynyt kirvesmiesystäväni. Ja tietenkin raamattuni: Panu Kailan Talotohtori. Kyllä olen kuullut vaikka minkälaista neuvoa, joista esimerkkinä levittää rossipohjan alle muovi, ettei kosteus pääse maasta!!!! Veikkaan, että vanha osa on pystyssä vielä vähintään samanajan kuin uusi kuisti, ellei tämä uuden osa aiheuta peruuttamattomia vahinkoja vanhassa. Meillä on vielä pystyssä toistasataa vuotta vanhoja hirsirakennuksia, joista on pidetty asiaankuuluva huoli. Montakohan nykymääräysten mukaan tehtyä rakennusta komeilee käyttökunnossa vielä 2100-luvulla? Kyllä 13 tuntisen päivän päätteeksi olin väsynyt, vihainen ja turhautunut ja kyyneliltäkään ei vältytty. Olen pahoillani kaikille teille, jotka poikkesitte tuona päivänä katsomaan mitä työmaalle kuuluu, oli aika viileä kohtelu... Minähän tähän kaikkeen olen ryhtynyt ja luottanut, että tehdään tämä osa niin kuin asiaan kuuluu... Liian myöhäistä rutista, mutta ehkä joku toinen osaa olla viisaampi ja olla kulkematta samoja jalanjäkiä.

Sen verran syvä kaivanto tehtiin, että kotiin ei ole asiaa viikkoon, joten majailemme toistaiseksi äidin luona.

  

Kun osaisikin suhtautua näin leppoisalla asenteella  kaikkeen tähän.

  

Näistä lehtikuusesta tehdyistä portinpylväistä olen iloinen  =)  Ehkäpä porttikin saadaan asennettua paikoilleen  kohtapuoliin

Äidin luona evakossa

Mustikan jämiä..nam!

 Yskää ei ole ollut sen yhden kohtauksen jälkeen lainkaan. Ei ole myöskään Ellillä, jonka kanssa olemme olleet tekemisissä, ollut mitään oireita. Vielä kuitenkin himmaillaan toisten koirien suhteen torstaihin asti, jolloin kahden viikon varoaika on täynnä.
Lumin kanssa on hyvin helppoa nykyään melkein missä vain. Edelleen suurin hallinnan puute on jänisten kanssa. Viimeksi toissapäivänä lähti kentällä perään. Tuli kuitenkin hyvin pian juoksujalkaa takaisin ja seuraavat kaksi pupua sai kyllä Lumin huomion, mutta perään ei enää yrittänyt. Ei siis vielä hallinnassa noissa tilanteissa, mutta edistymiseen olen silti tyytyväinen. Ja ehdoton tavoite on, että tulevaisuudessa tuokin asia saadaan hallintaan. 

Valitsin taas kuumimman paikan koko talossa...