marjasadon alku

Ellan kanssa kanavaniemessä

 Ensimmäiset mustikat ovat keräilykelpoisia. Vinkkasin Lumille, että pensaissa voisi olla jotain syötävää. Se ei ollut alkulenkistä oikein viisas idea. Lumi kun tykästyi niihin heti ja unohtunui mättäille herkuttelemaan ja sain muistuttaa sitä etenemisestä, etenkin kun hyttyset pääsivät myös herkuttelemaan heti kun vauhti pysähtyi. Poimuri siis esiin ja metsään. Otinkin juuri sopivasti tänään viimeisen rasian pakastemustikoita pakkasesta. Uuden sadon aika. Löysin yllätyksekseni puutarhamansikoitakin täysin rehevöityneestä kasvimaastani ja nekin tekivät kauppansa. Ja kohta kypsyvät viinimarjat, vadelmat, kirsikat ja luumut =)

Kun eivät juosta enää jaksa niin alkaa paini

 Viimepäivien aikaisina aamuina olemme kohdanneet yleensä aina ensitöiksemme jäniksen metsän laidalla. Lumikin on huomannut sen aika usein. Se on antanut niiden hienosti olla usein ilman mitään käskyä, mutta nyt aletaan mennä jo sietokyvyn rajoilla. Aiemmin pupu(t) on pomppinut pikimiten metsään meidät huomatessaan. Nyt ne ovat tulleet välinpitämättömämmiksi ja tänäänkin yksi loikki jonkun matkaa meidän edellä ilman mitään kiirettä metsän kätköön. Lumin tarkkaavaisuus oli kyllä jäniksessä, mutta se ei lähtenyt. Kun pääsimme jäjelle ja jänis edelleen vain loikki rauhakseen tiellä meinasi Lumin itsehillintä pettää muutamaankin kertaan ja sain tiukastikin käskeä sitä. Oli ihan millistä kiinni ettei Lumi  lähtenyt perään. Ihan kuin kiusallaan ärsyttäisivät.

Lumi tuntuu olevan toisinaan ihan omissa maailmoissaan. Tulee kyllä kutsuttaessa -tai viimeistään havahtuu murahdukseen, mutta vaikuttaa, että tulee puoli huolimattomasti. Huomio on ihan muualla. Toisinaan taas on entinen puuhakas itsensä, joka kääntelee korviaan vähän väliä taakse kuulostellen minun suuntaan. Juoksuja olen enteillyt jo muutamia viikkoja, mutta ei niistä ole tietoakaan. Edelleen pissailee usein kun olemme kylillä lenkillä, mutta siinä se sitten onkin.
Tänään otin hyvät makupalat mukaan lenkille ja ajattelin harjoitella pitkästä aikaa tottisliikkeitä vähän toisenlaisissa ympäristöissä. Lumi ei kuitenkaan selvästikään ollut sitä mieltä, että nyt on sopiva hetki. Teki kyllä, mutta laiskasti ja enemmin velvollisuudesta kuin ilosta ja päätin suosiolla siirtää harjoittelun otollisempaan hetkeen. Ei edes porsaankyljyspalat riittäneet motivoimaan tällä kertaa!

Tällä hetkellä olen iloinen ja tyytyväinen siitä, että toisia koiria, jopa hyviä kavereita kohdatessa, Lumi ei mene ennen kuin saa luvan, vaikka olisikin silminnähden innoissaan. Kävelytiellä ohitukset ovat hankalimpia kun tilaa on niin vähän. Onhan se koirallekin luonnoton tilanne ohittaa vieras niin läheltä, ilman että pääsee kohteliaasti kaartamaan sivummalta. Niissä tilanteissa Lumi helposti pyrkii kontaktiin ja nostaa  niskakarvoja ja häntää pystyyn.

Lepotauko