Lumivalkoinen: hellepäivän puuhailuja

Rannalla viilentymässä

Lämmintä piisaa. Aamulenkit olemme aikaistaneet. Kello viisi lähdemme metsään, että ehdimme tehdä kunnon lenkin ennen lämpötilan nousua. Aamuinen metsä onkin ihana kokemus. Eilen aamulla jänis loikki edessämme ja Lumi ei mennyt vaikka olisi päässyt. Olen huomannut, että jos Lumi saa ensin hajun, joka ehtii nostaa kiihtymistä ja sitten tulee vielä näköhavainto, niin sitä varmemmin lähtee. Pelkästä näköhavainnosta saattaa jopa olla menemättä. Hajusta menee ihan täpinöihin, mutta jos lähden toiseen suuntaan tai kutsun luo, niin tulee kyllä, ainakin jos tiukennan ääntä. Ihan vielä en kuitenkaan lippua salkoon nosta. Jos vetoa pitäisi lyödä, niin kyllä edelleen luulen, että suurempi todennäköisyys olisi nopea pyrähdys.
Aamuisella polulla meitä vastaan tallusteli myös mäyrä! Niitä en muista koskaan luonnossa nähneeni. Kun se huomasi meidät se kääntyi tulosuuntaan mutkan taakse. Lumi ei huomannut sitä vielä, kun tutki jotain tien vieressä. Sai kuitenkin pian tuoreen hajun ja sitten mäyrä jo tulikin taas näkyviin. Tiesin tilanteen ja kielsin ennakkoon tiukasti. Lumi lähti silti. Meni kuitenkin yllättävän lyhyen matkaa ja odotteli minua muutaman mutkan takana polun reunassa. Mitähän kaikkea metsän asukkaita meitä vastaan vielä käveleekään aamuisilla retkillämme =)
Hellepäivinä Lumi makoilee suurimman osan kuumasta ajasta. Väillä saatamme pistäytyä uimassa tai Pappilan rannassa hengailemassa lapsiystävien kanssa. Tänään Lumi kävi ensimmäisen kerran ihan oikeasti uimassa oikein kaksi kertaa. Siihen tarvittiin himouimari: australianpaimenkoira Siiri ja vähän houkuttelua. Tulikin sitten veteen vauhdilla ja ui ihan kunnon kierroksen. Selkeästi ei kuitenkaan ollut niin ihastunut uimiseen kuin kaverinsa, vaan viihtyi paremmin kuivalla maalla.