Lumivalkoinen: Eläimellistä menoa

Ensimmäinen kosketus käärmeeseen -kuolleeseen sellaiseen. Utelias oli, ei kuitenkaan koskenut missään vaiheessa. Punkin jälki näkyy vielä silmäkulmassa. Vähän huonosti nyppäsin sen irti ja pää jäi ihoon.

Eilen vietimme ihanan illan Jaanan luona Salonsaaressa. Kierrettiin ensin Lumin ja Mikin kanssa pitkä lenkki. Loppusuoralla peltojen keskellä koirat saivat hepulin ja juoksivat itsensä uuvuksiin pitkin peltoa kiertäen meitä laajassa kaaressa.
Jaanalla Lumi sai aimo annoksen siedätystä erilaisiin eläimiin.
Ensiksi kissa. Varovaista uteliasta kyräilyä puoli ja toisin. Lopulta Aku sai tarpeekseen ja säntäsi tiehensä ja Lumi tietenkin lähti perään. Se loppui kuitenkin hyvin lyhyeen.

Kissa, eikä kukaan kieltämässä!!

Mieli tekisi tutustua, mutta nuo varoitusmerkit on ehkä parasta ottaa tosissaan

Sitten oli vuorossa hevoset. Laitoin Lumin 15m pitkään liinaan josta saisin tarittaessa pysäytettyä sen. Se meni varovaisen uteliaana tutustumaan heppoihin. Ihan turpaan kiinni en sitä päästänyt. Siinä se vähän aikaa katseli ja ihmetteli. Olisi ehkä mennyt ihan ihollekin, jos olisin päästänyt.

Hevosia ihmettelemässä

Kani. Lähempää tuttavuutta ei Lumin annettu tehdä, ettei käy "vahinkoa"

Seuraavaksi vuorossa kani ja marsut. Ne olivat tiukasti tyttöjen sylissä. Lumi sai olla lähellä ja nuuhkia ilmaa muttei hyppiä tekemään lähempää tuttavuutta. Kanin tuoksu sai Lumin heti kiinnostumaan ja samoin marsujen ääntely. Taisi Tuuli nousta Lumin arvoasteokossa arvoon arvaamattomaan. Hän kun oli selvästi onnistunut pyydystämään jäniksen, joiden kiinnisaamiseta Lumi on vain haaveillut =)
Sitten Lumi sai käydä vielä nuuskuttamassa tallin hevosen, kanin ja marsun tuoksuineen. Mikin ja Roopen kanssa vielä kierrosta pihalla ja puolenyön aikaan oltiinkin sitten jo valmiita unille. Ihana ilta.

Marsut

Kiinnostaa niin kovin

Annoin Lumille "ylimääräisen" matokuurin. Se kun ottaa suuhunsa kaikki linnut ja myyrät, on siirtynyt omatoimiseksi ruohonsyöjäksi, istuu välillä alas niin että takapuoli koskettaa kunnolla maata ja hengitys kuulostaa raskaalta toisinaan. Annoin tällä kertaa matolääkkeen tabletteina. Pilkoin niitä veitsellä pienemmäksi ja työntelin makkaranpalojen sisään. Jotenkin tuo onnistui syödä makkaran ja tiputella aimo osan tabletinpaloista ruohikolle. Eikun pienemmiksi paloiksi ja uudelleen. Painoa meidän pikkuneidillä on jo 17.5kg. Taitaa tulla melko kookas kaveri. Karvanlähtö jatkuu. Iho jo kuultaa läpi ohuimmista kohdista. Harjaamisesta (karstalla) Lumi ei ihmeemmin rakasta. Tyytyy kohtaloonsa, mutta lähtee pois heti kun toimitus ohi. Toisin on korvientarkastelun ja putsaamisen laita. Siitä se tuntuu nauttivan.

Kaiken luonnosta ja lenkiltä löytyvän syötävän (sis. jätökset, kaikki eläinten raadot, käärmeennahka, jäätelöpaperit...) saa meillä löytäjä pitää ellei ylempi taho toisin määrää. Näin kävi tänään aamuisella metsälenkillä, kun Lumi löysi yöllä kynityn pulun raadon. Annoin sen hetken aikaa kantaa sitä, mutta kun näytti, että se alkaa aterioiman sillä pyysin sen jättämään aarteensa ja niin se tekikin , kunhan ensin varmisti olenko oikeasti tosissani. Pienempänä pentuna se meni usein kauemmas aarteineen eikä aina antanut minun tulla lähelle. Nyt ei tuota enää ole tapahtunut. Joka metsälenkillä se kantaa hetken aikaa pyydystämiään tai löytämiään myyriä ja jättää ne sitten metsän eläinten ruoaksi. Kalat ja niiden ruodot se joskus syö, joskus jättää muutaman kerran nuuhkaistuaan.

Lumista huomasi jo muutamia kuukausia sitten, että se käyttäytyy melko hallitsevasti alistuvampia koiria kohtaan. Sama jatkuu edelleen, vaikka se on vielä pentu. Ylempiä koiria se tulee tervehtimään hyvin nöyrästi, mutta vähänkään pehmeämpiä koiria se kohtaa häntä ja korvat rehvakkaasti pystyssä. Aikuiset koirat sallivat melkein järjesteän Lumi edelleen nostaa jalkansa niskan päälle ja sitä se tekee. Vain muutama on siitä vähäsen muistuttanut.

Lumi ei ole koko elämänsä aikana noussut sohvalle -ennen viime päiviä. Ihan pienenä se pari kertaa yritti nostaa tassunsa sohvan reunalle, mutta ei sen jälkeen. Kun tulin yksi päivä kotiin Lumi makasi sohvalla katsellen minua sieltä! Muutaman kerran se on senkin jälkeen noussut sohvalle makaamaan (en ole koskaan nähnyt itse tilannetta) ja tuntuu olevan vähän ymmällään mistä sitä kiellän. Johtuisikohan siitä, että Lumin säkkituoli on nyt ihan sohvassa kiinni ja käytännössä melkein sohvan jatke.