Wintry Kakortok (valkoinen) "Lumi"

2.2.2012 Lumi tuli elämääni.
Lumin kolmas päivä uudessa kodissa. Luottavainen terhakka pikkutyttö sisätiloissa. Virtaakin riittää ihan kiitettävästi =) Ulkona hajujen ja äänten määrä on vielä pelottavaa ja kotiovi on se turvallisin paikka jonne pissatusten jälkeen heti pyritään. Rohkeus kasvaa kuitenkin päivä päivältä.
Kengät ja huonekalut ovat säästyneet toistaiseksi hampaiden jäljiltä. Vähän kun on käyty kokeilemassa niin omat lelut on paljon mukavampia. Sisäsiistiksi opettaminen kerrostalon neljännessä kerroksessa ei ole ihan kaikkein helpoin vaihtoehto. Etenkään kun keltaiset pissaläikät eivät oikein kuulu ihan pihapiiriin. Sylissä on menty talon takana olevaan metsikköön pienille tutkimusmatkoille ja pissalle.

Mummola on myös tullut tutuksi ja tänään kävelimme ensimmäisen kerran lähes koko matkan metsän polkuja pitkin. Vain tien vierustoilla nostin hieman tärisevän pennun kantoliinaan (...kyllä, luit oikein, kantoliinaan) Rohkeammin Lumi jo tulee perässä lähes ilman vikinää ihan jaloissa kiinni, mitä nyt välillä jokin maailman mielenkintoisin kaarnanpala vie hetkeksi huomion.

Lumi rakastaa pieniä oppimishetkiä naksuttimen kanssa. Tänne sujuu jo hienosti (kun muistaa varmistaa, että kutsuu vain kun onnistuminen on varmaa=). Istu on myös tuttu sana ja maahanmenoa harjoitellaan innoissaan heittäytyen. Talutin on mielenkiintoinen kapine ja sen purematta jättämisen harjoittelu on hyvässä vauhdissa.

Totuttelua vielä yhteiseloon puolin ja toisin. Hienon pennun olen saanut. Ääniä ei Lumi pelkää lainkaan sisällä. Eilen äiti käytti suurta ääntä pitävää monitoimikonetta ja toinen vain hieman korviaan höristi. Kotonakin olen yksin yrittänyt pitää hieman tavallista enemmän ääntä. Lumi on myös luottavainen sisällä. Osa tiloista on rajattu hyllynkappaleella Lumin reviirin ulkopuolelle ja vaikkei aina pääsekään sinne missä muut ovat, ei se heti hätäänny, katselee hetken ja kääntyy luottavaisesti touhuamaan omiaan.