tiistai 14. helmikuuta 2012

Lumi kasvaa valtavalla vauhdilla ihan silmissä



Muutama päivä sitten siirryin nukkumaan omaan huoneeseeni Lumin häkin (nukkumapaikan) jäädessä entiselle paikalleen. Vähän mietitytti onnistuukohan se ilman naapureiden yöunen häirintää. Nostin Lauri-leijonan sänkyni päältä maahan ja Lumi syöksyi samantien sen viereen "tää on mun" ja siinä se nukkui koko yön ihan hiljaa. Kun tultiin yöpissalta Lumi ampaisi samantien Laurin kylkeen. Siinä se on nukkunut siitä asti ja viime yönä se ihan itsekseen hipsutteli aamuyöstä toiseen huoneeseen omaan häkkiinsä.




Pölynimuri oli alkuun epäilyttävä tuttavuus. Ainoa ääni jota Lumi on vähän arastellut.

Lumi on edelleen ulkona arka lähtemään tutusta kotipihasta ja joskus se tuntuu olevan hihnan kanssa ja ilman kantamista suorastaan mahdotonta. Lumi istuu hihnan päähän ja kääntyy katsomaan kotia kohti. Kantamalla vähän pidemmälle ja pitämällä vapaana ja kutsumalla luokse matka etenee aluksi tahmeasti ja kun ollaan päästy kauemmas jo hienosti. Odotan innolla sitä aikaa että päästään helposti liikkeelle kotipihasta purkamaan energiaa.

Lumi on alkanut ylittää aikaisemmin hyvin kunnioittamaansa estettä keittiön ovella. Se palaa kyllä takaisin, kun näkee minun huomanneen, mutta uteliaisuus vie silti välillä etutassut esteen yli.
Olen myös huomannut, että Lumi kävelytiellä intoutuu välillä juoksemaan autojen vauhdissa, mikä ei ole kovin toivottavaa )= Aina se kyllä keskeyttää sen kutsusta, mutta silti vähän mietityttää. Taas lähtikin Tomille monta kysymystä!



Tänään pidensin Lumin yksinoloharjoituksia puoleen tuntiin. Jätin sen kotiin rustoluun kanssa. Keittiön oven eteen laitoin varmuuden vuoksi lipaston, ettei se oppisi menemään sinne poissaollessani. Takaisin tultuani Lumi ei vilkaissutkaan, vaan oli samassa paikassa luutaan kaluten vielä toisen mokoman.
Huomenna kipaisen sitten sillä välin apteekkiin hakemaan matolääkettä.

Vierellä kulkeminen on uusin harjoiteltu asia. Toivon siitä olevan hyötyä ohittamistilanteissa tulevaisuudessa.
Tänään kokeilimme myös "jäljestämistä". Laitoin Lumin odottamaan toiseen huoneeseen ja vedin jauhelihalla lattiaa pitkin hajujäljen ja jätin lihan palkkioksi jäljen päähän. Kovasti oli neiti innoissaan ja suorat jäljet löysi hienosta ja vähän mutkittelevat pienen harhailun jälkeen. Tulee ainakin pestyä lattioita tavallista useammin...

2 kommenttia:

  1. Voi kuinka suloinen Lumi onkaan!
    "Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo" Varmasti pikkuhiljaa kotoa lähteminenkin helpottuu.

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Niinhän se menee ja kun muistaa että pikkuhiljaa. Tänään oltiin taas ihmettelemässä maailman menoa ja vähän pelottavaahan se oli, mutta koko ajan mennään eteenpäin.

    VastaaPoista