Jos oikein tarkasti katsoo voi navetan nurkan takaa erottaa empivän pennun. Uskaltaisikohan tuonne katsomaan mitä ne siellä puuhaa...

... ja mummolan navetta olikin ihan ykköspaikka, paljon tilaa ja uusia juttuja. Sisällä ei enää lainkaan pelottanut vaan täysi tutkimus oli käynnissä.



Ja sitten taas kotona. Lumin turvapaikka isossa ihmeellisessä maailmassa. Kyllä täytyy sanoa ettei kerrostalo (4.krs) ole helpoin paikka koiranpennun kanssa. Ulosmeno on aina oma ohjelmanumero ja muiden asukkaiden rauha täytyy huomioida. Lumi on kyllä kiitettävän hiljainen, mutta ainahan sitä ääntä lähtee. Yöt nukkuu hyvin. Nukun edelleen samassa huoneessa tosin omassa sängyssä. En ole tohtinut vielä siirtyä toiseen makuuhuoneeseen. Lumi aina muutaman kerran yössä pyörähtää sänkyni vieressä ja tarkastaa että olen paikalla ja jatkaa sitten uniaan lattialla tai häkisssään. Toiseen makuuhuoneeseen siirryttäessä yöllä voisi kuulua naapureidenkin korviin pennun kutsuhuutoa.... Mistä löytyisi se vanha hirsitupa?
Yöllä Lumi pystyy jo pidättämään välillä pitkiäkin aikoja. Viime yönä jopa 7tuntia. Vahinkoja sattuu edelleen silloin tällöin, mutta lähes aina tarpeet tehdään ulos.

Tuttu pissapaikka on talon takana metsikössä, josta alkavat sitten retket aina pidemmälle ja pidemmälle. Täällä ovat myös kaatunut puunrunko, kiviä ja havuja, joiden alta kaivamalla saattaa löytyä jotain toisinaan jotain hyvääkin.

Pari päivää sitten saimme ensimmäisen vieraan kotiin kun Jaana tuli tervehtimään. Aluks Lumi ei edes huomannut uutta ihmistä. Sitten alkoikin huomion hakeminen ja kun huomiota ei irronnut koitettiin hampailla ottaa sukasta kiinni. Sitten maistui taas uni. Jaanalta sain ihana tsemppiä. Ja kun kaiken ei tarvitse mennä täydellisesti on kaikilla helpompaa. Minulla on pieni opettaja joka opettaa minulle isoja asioita =) Leppoisuutta, luottavaisuutta ja kärsivällistä asennetta.

Eilen veljeni perheineen vajaan kahden vuoden ikäisen poikansa kanssa tuli mummolaan Lumia tervehtimään. Hienostihan se meni, vaikka lapsen ja koiran eleet ovat välillä ristiriidassa ja aikuisen läsnäolo on välttämätöntä. Paljon uusia asioita ja kokemuksia joka päivä.

Vieraissa paikoissa kävellessämme Lumi kipittää ihan jaloissani kiinni -mitä en laita ollenkaan pahakseni =) Jos se menee edelle se pysähtyy välillä päästämään minut johtoon tai ainakin tarkistaa säännöllisesti, että suunta on sama. Tutuissa paikoissa on kynnys seurata samalla tavalla, kun turvallinen kotiovi on lähettyvillä ja vetää puoleensa.

Opetustuokiot ovat Lumin lemppareita. Tänne, istu ja maahan (yhä pidempään jaksaa odottaa ja toisaalta välillä innoissaan ei tiedä mitä pyydetään ja tarjoaa kaikki temput läpi). Uusimpana olemme alkaneet harjoitella "oma" käskyä, joka tarkoittaa kohteelle (tähän mennessä erilaisille pyyheliinoille) menemistä. Oli ilo katsella sitä intoa kun Lumi hoksasi mistä on kyse ja innoissaan oikein heittäytyi pyyhkeen päälle.
Kun hihnassa ollessa Lumi huomaa ihmisiä ja jää istuen katselemaan heitä, olen naksauttanut aina kun Lumin tarkkaavaisuus hetkeksikään on siirtyy minuun ja näin pääsemme yleensä taas hieman etenemään. Kaikkein helpoiten ihmisten huomioimatta jättäminen onnistuu vapaana, kun lisään vain vauhtia toiseen suuntaan, Lumen jäädessä katsomaan ja kohta se jo kipittääkin perässä ettei vaan kadota minua vieraassa ympäristössä. Kotipihalla tämä ei taida enää toimiakaan. Vähän olemme toistaiseksi ihmisiä kohdanneet ja yleensä sopivan välimatkan päästä.