Lumi rakastaa kiviä ja lumipenkkoja. Joskus ihan vahingossa se saattaa löytää kiven päältä ruoanmurunkin... Pentuhepulitkin ovat huomattavasti mukavampia lumipenkkaa ylös alas juostessa kuin olohuoneen matolla =) Sisällä Lumi on usein hyvin rauhallinen ja naapurit ovat suhtautuneet hyvin ymmärtäväisesti niihin ääniin joita kuuluu leikin aikana.




Lumi on helpottanut kulkuamme vapaana myös hiljaisina aikoina kävelyteillä. Paksut lumipenkat pitävät pennun oikealla reitillä. Metsässä Lumi sitten kirmaakin paksussakin lumihangessa etenkin jos ollaan kotiinpäin matkalla. Joskus tuntuu että Lumi tottelee ja lukee melkein ajatuksia ja sitten taas on aikoja jolloin se ei kuule eikä näe. Kotoa lähdettäessä Lumi jää edelleen kauas taakse ja vasta kun olen kadonnut näkyvistä se huomaa, että nyt tosiaan mennään eikä vaihtoehtoja ole. Sitten matka sujuukin jo hyvin. Liikumme enimmäkseen hiljaisissa paikoissa. Nyt olen kerran päivässä pyrkinyt viemään Lumia myös vähän "vilkkaammille" paikoille, mikä tarkoittaa Vääksyn keskustan seutua arkiaamupäivisin =)

Lumi on niin kaunis koira. Sen valkoiset silmäripset ja harmaanvihreänruskeat silmät ovat mitä hellyttävimmät. Lumi on kasvanut jo ihan pienimmän suloisimman pentuvaiheen ohi. Korvien päätkin ovat jo tarkkaavaisesti pystyssä. Se on ulkona kulkiessa helpottanut elämää: ihan jokainen vastaantulija ei jää enää ihailemaan pentua ja Lumikin jättää jo joskus ihmiset huomiotta.
Lumi rakastaa kuusen alle lumesta muodostuneita koloja ja onkaloita joihin se kävelyllä kaivautuu ja joskus näkyy vain kuonon- tai hännänpää. Ja sitten taas vauhdilla katsomaan josko lähdettäisiin kotiinpäin vai onko vielä jokin kiertotie luvassa.

Myös kuusen havut ovat suosikkeja ja aitan viereltä löytyy maata kaivettavaksi. Taitaa tulla aikamoinen kuopsuttaja tästä tytöstä.

Päivittäiset kävely- ja tutkimuslenkit ovat venyneet jo pidemmiksi. Välillä vähän mietityttää, että jos 11 viikkoinen ulkoilee jo kolmisen tuntia päivässä, niin mitä se onkaan sitten joskus! No yritän muistaa silloin, miten toivoin että pääsisin jo kunnon lenkeille =)
Ja pääsenhän minä jo vajaan tunnin pyrähdyksille, kun Lumi harjoittelee yksinoloa. Se sujuu taas mainiosti. Jätän Lumin ulkoilun jälkeen puuhastelemaan luun kanssa tai askartelemaan ruokaa esiin pahvipakkauksesta. Kun tulen takaisin Lumi makaa eteisen lattialla ja usein vain vähän korvia höristää.

Huomenna alkaakin sitten uudenlainen viikko kun hoidan viikon ajan maatilan emännän tehtäviä. Valitettavasti Lumi ei pääse mukaan. Toinen tilan koirista ei katso hyvällä vieraita koiria alueellaan vaikka hoitaakin hellästi muutaman päivän ikäisiä karitsoita. Lumi on äidillä hoidossa sen aikaa. Päivisin tulen toki päästämään äidin vapaalle.

Olisi ollut loistava tilaisuus sosiaalistaa Lumia kaikenkarvaisiin eläimiin, mutta se jää tällä kertaa toteutumatta. Olisihan se vähän kurja -kun sitten joskus asun siinä vanhassa hirsitalossa- kasvattaa kanoja, lampaita, vuohia yms vain koiran ruoaksi...