Miten voikin vaihdella tuntemukset päivittäin ja hetkittäin pienen kanssa. Epäusko että meneekö kaikki niin kuin pitää ja tätäkö tämä sitten on: yöllä ulos, ärrältä pitää hakea paketti (en ole koskaan ajatellut että se voisi olla ongelma!) kaikki (lue: ajatukset) pyörii pennun ympärillä... Toisaalta asioita arvostaa ihan erilailla. Eilen oli hienoa päästä sählyyn, kun Lumi oli mummolassa (En ole koskaan ajatellut, että se voisi olla NIIN heinoa päästä pelaamaan!). Mutta kyllä kotimatkalla jalat kulki nopeaan ja ennen peliä piti tarkistaa onko puhelimessa viestiä. Mitähän se on sitten kun kyse on ihmislapsista =). Pientä eroahdistusta oli Lumilla (ja ehkä hieman myös emännällä). Takaisin tulin sen suurempaa numeroa tekemättä ja Lumikin vain kiipesi mummin syliin ja vähän vain vilkaisi.

Tänään Lumi kohtasi yllättäen kotioven nurkalla ensimmäisen vieraan ihmisen. Se kipitti luottavaisena ihastelevan naisen luokse. "Vieraisiin ihmisiin ja koiriin ei kiinnitetä huomiota... "oli iskostunut mieleeni. Selitin naiselle nopeasti mitä harjoittelemme. "Ymmärrän, mutta minä niin pidän koirista" -Niinpä, noinhan minäkin ajattelin vielä jonkin aikaa sitten... Lumi hyppi ja oli aivan ihastuksissaan. Naisen paijailu ja lepertely oli paljon kiinnostavampaa kuin poispäin kävelevä omistaja. Kyllähän Lumi sitten luokse tuli kun piti valita kahdesta erisuuntaan liikkuvasta ihmisestä toinen. Toivotin naisen tervetulleeksi meille kotiin pentua katsomaan. Taidan tosiaan saada kurjan maineen, kun pyydän ihmisiä jättämään tuon suloisen olennon huomiotta.

Tomin neuvoista olen todella kiitollinen. Minulla on pentu joka ei kiinnitä mitään huomiota syömisiini, kunnioittaa pientä estettä keittiön ovella, ottaa huomiota vastaan silloin kun sitä tarjoan ja tyytyy muuten (useimmiten) puuhailemaan omiaan.

Ja kiitos Susannalle jutustelutuokiosta. Nyt mennään taas luottavaisemmin mielin uusiin seikkailuihin.

On niin tärkeää pitää mielessä, että Lumi on vasta vauva joka opettelee uusia asioita -ja hyvin sen tekeekin =)

Talutinta ollaan käytetty tänään jo hieman kävelytiellä. Ihan hienosti se sujuu ensimmäisiksi kerroiksi. Pyrin kuitenkin välttämään sitä koska joudun aina itse pysähtymään Lumin pysähtyessä ja pentu ei opi tarkkailemaan minun liikkeitäni.
Pieni koiranalku jaksaa jo tarpoa pidempiakin matkoja ja välillä itsensä kokoisessa umpihangessa. Sen jälkeen maistuukin sitten uni.