Uusia koira- ja ihmistuttavuuksia

Lumi 5.5 -viikkoisena. Nyt jo 5 viikkoa vanhempana.



Lumin ensimmäinen kosketus vieraisiin koiriin. Lauran rauhallinen lapinporokoira oli siihen omiaan.
Neljä koiraa oli ulkotarhassa ja haukuista päätellen ilmeisen kiinnostuneina. Nostin Lumin autosta ja annoin sen kierrellä rauhassa omaan tahtiin meidän ja auton ympärillä. Juteltiin Lauran kanssa juuri huomioimatta pentua joka oli hämillään ja peloissaan. Auton alta löytyi turvallinen paikka, jonka selän jarrutusjäljet todistavat. Pikkuhiljaa Lumi tuli sieltä omia aikojaan ja Laura päästi ensimmäisen koiran tarhasta. Taas tuli kiire auton alle. Pikkuhiljaa uteliaisuuus voitti. Lumi rentoutui koko ajan enemmän ja enemmän. Lopulta kaikki neljä koiraa pääsivät yksitellen tutustumaan pentuun.


Palatessamme Lauran luota oli veljeni 3-vuotiaan tyttärensä kanssa saapunut mummolaan. Ida arasteli Lumia ja Lumille äkkinäiset liikkeet olivat vieraita. Kaksi lasta jotka "puhuvat" eri kieltä vaati aikuisen läsnäolon. Ida oppi nopeasti että selän kääntämällä ja pysähtymällä Lumikin rauhoittuu. Toisinaan kuitenkin pelko vei voiton ja silloin tarvittiin aikuista väliin. Kolmen päivän vierailun aikana Lumi tottui pieneen ihmiseen. Hyppiminen ja liian riehakas leikkiminen jäi vähemmälle ja suurimmaksi osaksi kokonaan.


Ida halusi antaa Lumille ruoan. Harvoin ruokin Lumia kupista tai lautaselta. Nyt se lisäsi kummankin luottamusta toisiinsa. Lumi saa yleensä ruokansa palkkioina, rohkaisemaan ulkona ja ohitustilanteissa. Saatan myös laittaa ruoan tyhjään maitopurkkiin ja Lumi saa askarrella sen sieltä esiin. Lumi osaa jo odottaa lupaa ennenkuin aloittaa syömisen. Se ottaa katsekontaktin ja kun sanon lupa se saa mennä kupille tai maitopurkille.

Ulkona Idan kanssa. Leikkimökki oli jännä paikka. Ida valmisti lohipastaa, kuten kuvasta näkyy ja lumi leikki aurinkotuolin alla ja syöksähteli ulos kaivamaan salaojia leikkimökin ulkosivustalle.


Mitähän mielenkiintoista se Ida näkee?

Ei ihan oppikirjan mukaan: "vastaantulevia koiria ei huomioida" tai vähintäänkin: "Omistaja päättää kenen kanssa seurustellaan"
Idan ja Lumin kanssa menimme pienelle kävelylle mummilan metsään. Ja kuinkas sitten kävikään...lapsi ja pentu ja huomio ei ollut ympäristössä (eihän täällä mummolan nurkilla ole koskaan ennenkään kukaan koira vastaan tullut) ja niinpä ennenkuin huomasinkaan oli Helmi-husky omistajansa kanssa takanamme. Lumi oli vapaana ja vaikka kutsuinkin sitä ja yritin saada sen huomion, se oli turhaa kun etäisyyttä oli vain muutama metri. Poispäinkään en voinut lähteä kun oli Ida mukana. Niinpä Lumi pääsi tekemään tuttavuutta Helmin kanssa ja kaikessa hämmennyksessäni jäin vielä itsekin juttelemaani. Lumi lähti kyllä meidän mukaan, mutta kyllä harmitti. Illalla yritin tarkoituksella kävellä kotiin reittiä, jossa olisi muita koiria, jotta saisin onnistuneemman ohituksen alle, mutta yksikään koira ei tullut vastaan. Yleensä pyydän Lumin luokse ja syötän sitä sen aikaa kun koira menee ohi. Tai jos olemme tarpeeksi kaukana jatkan vain kävelyä eteenpäin.


Ensimmäinen kaupunkireissu Lahteen. Kävin toivottamassa kummitytölle hyvää syntymäpäivää. Sisään Lumia ei voinut viedä allergian vuoksi. Niinpä ihmettelimme tunnin verran laitakaupungin menoa ihmisiä, pyöriä, koiria, lapsia, pulkkia.... Noin kilometri ja aikaa kului reilu tunti =) Takaisin tullessa autossa nukkuikin väsynyt pentu.

Nyt harjoittelemme erityisesti kotipihasta lähtöä hihnassa -kärsivällisyys on kova sana. Ja vähän kerrassaan pienin askelin.
Keittiön ovella oleva hyllynkappale on kokeiluvaiheen jälkeen taas itsestäänselvä ei. Lumi ei juuri pureskele muuta kuin omia lelujaan tai sallittuja kohteita. Ainoastaan äidin jouluvalon johdon Lumi katkaisi ulkona ollessaan. Rappukäytävä ja erityisesti hissi ovat vielä pelottavia paikkoja. Niihinkin totutellaan pikkuhiljaa ihan omilla neljällä jalalla seisten.