Koirajuoksua ja yövieraita

 Testaus alkoi kotipihasta. Kaksi hihnaa ei oikein sopinut pikalukitussysteemiin, joten otin avuksi palomiehen haan johon laitoin kiinni hihnan päät.

Lähdettiin matkaan kotipihasta. Alkuun lähti hyvin, kunnes Lumi lakkasi vetämästä ja juoksi vain mukana. Kun huomasin, että hihat alkaa palaa eikä sen vetäminen siitä parane, kävin palauttamassa Lumin pihaan ja koitettiin Surkun kanssa kahden. Surku veti yksin nipinnapin. Hain Lumin ja koetin sen kanssa kahden. Jotakuinkin voi sanoa, että remmi pysyi kireällä. Matka oli lyhyen lyhyt yhden koiran kanssa. Surkua en edes uskaltaisi jättää pelkästään aidan taakse jos mentäisiin yhtään pidemmälle. Se saattaisi olla kohta perässä. Otin sitten kummatkin vielä yhtäaikaa mukaan. Surku alkoi heti vetää. Lumin hihnaa pidin lyhyemmällä ja sekin piti silloin remmin kireällä, vaikkei niin kovasti vetänytkään. Parin kilsan pätkä mentiin ja Lumikin alkoi saada jo vähän juonesta kiinni -missä olikin omat ongelmansa... Takaisin Lumi veti jo paljon paremmin ja välillä oikein vauhdilla, mistä meinasikin seurata haastetta, kun oli kaksi kunnolla vetävää koiraa ja tavalliset lenkkarit ilman piikkejä... Kyllä reisissä tuntui seuraavana päivänä ja kyykistyminen vaati hetken aikaa =)

Matka oli lyhyt ja se oli tarkoituskin, koska tiesin koirienkin tarvitsevan lepoa edellisistä vetoreissuista. Koirajuoksu kahden koiran kanssa ei ole vähänkään liukkaiden kelien laji. Onneksi Lumi huolehti siitä, että tosissaan vetäjiä oli suurimmaksi osaksi vain yksi. Hiekkatiellä tai pururadalla toimii varmasti kahdellakin koiralla, etenkin jos alamäet ovat vasta lopussa...

Ensimmäinen yritys koirajuoksua

Toinen yritys yhdessä. Lähestytään juuri kolmea ohitettavaa koiraa. Hyvin mentiin ohi tällä kertaa.

Kotona palkaksi kermapurkkiin piilotettu makkaranpätkä ja pari lihapullaa

 Veljentyttö Ida tuli yökylään. Aluksi koirat pelottivat ja Ida halusi liikkua sylissä paikasta toiseen. Pikkuhiljaa Ida rohkaistui ja käsi ilmestyi kuonojen eteen tämän tästä. Oltiin kerrottu, että antaa koiran ensin haistaa kättä kun menee luokse. Ja jos Ida olisi saanut päättää, niin käsi olisi ollut tämän tästä koiran nenässä ja kuivamuonaa olisi tarjottu jatkuvalla syötöllä -yksi papana kerrallaan. Surkusta tuli Surkkari, kun kerran Lumiakin sanotaan Lumppariksi.

"Lumi, Lumi, haista"

"SuRkkaRi ja LumppaRi on mun kaveReita"

Idan upea näkemys minusta koirien kanssa

Vuorenvalloittajat tämän vuoden ensimmäisessä vesisateessa

 

 

Ylpeä ja innokas taluttaja tärkeässä tehtävässään

 

 Agilityssa Surku on nyt päässyt innokkaana touhuamaan ja tutustumaan esteisiin. Ensi viikolla sitten testataan taas Lumia ja katsotaan löytyykö siitä enemmän innokkuutta aikaisempaan verrattuna. Ainakin yhdeltä sitä löytyy.
Tänään jumiuduin katsomaan viimeisen lomapäivän kunniaksi Klikkaa mua- sarjan jaksoja monta tuntia putkeen ja evästystä oli tietenkin koko ajan tarjolla. Lenkki sen jälkeen ei oikein innostanut, joten tehtiin pikainen 4km vauhtipyrähdys tasaisella pyörätiellä kikkarilla. 3km jaksoivat vetää hyvällä laukalla lähestulkoon täysiä koko ajan. Viimeinen kilometri meni vähän rauhallisemmin, Surku ravasi ja Lumi laukkasi (=sama vauhti).

Matkakertomus: Saariretki Päijänteellä

Juuri saavuttu Karisalmelle.

 Tänään käytiin valtaamssa uusia alueita. Lähdettiin Pulkkilanharjulta Karisalmen sillalta kohti tuttavan saarimökkiä.

Koirat ihmettelee uuden paikan tuoksuja

 Karisalmen silta oli tottakai auki, kun vesi virtaa kapeassa salmessa. Vähän hurjaltahan se näytti kun reellä lasketeltiin alas lähtöpaikalle. Uskaltaakohan tuonne mennä? Mutta kaipa se meidät kantaa kun saareen on kerta muutkin päässeet.

"Mitä! Meinataanko me vesihiihtää!"

Surku meinasi, että parasta kääntyä kotiin

 

 Alku oli aikamoista tarpomista. Koirilla oli kuitenkin puhtia ja päästiin melko mukavasti eteenpäin.

 

  Aurinko siivitti menoa menomatkalla ja teki siitä myös aikamoisen hikistä. Töitä saivat tehdä paitsi koirat myös ajaja.

 

 Vaihdoin koirat kesken matkaa parivaljakkoon, kun Surku meinasi kääntyillä omiaan. Loppumatka mentiin rauhakseen ja varmasti. Muutama pätkä päästiin jopa melko hyvää pohjaa, muutoin selvää uraa ei aina ollut ja sitten alkoi taas rämpiminen. Reen jarrusta irtosi kuminauhat ja aina välillä tuli ikävästi astuttua sen päälle. Kyllä rekeillessä ajajan kuntokin kasvaa -ainakin meillä. Kyllä oli kuuma ja jano kun perille päästiin.

 

 Matkaa tuli suuntaansa noin 5km. Kaiken kaikkiaan edestakaisin siis reilu 10. Periltä ei ole kuvan kuvaa, mutta kerrottakoon, että koirat sai juotavaa ja naudan vatsaa. Emäntä sai puuhellalla lämmitetyn ruuan, mainiot kahvit ja iPad infon (olen antamassa myöten tekniikalle). Puolitoista tuntia vierähti perillä ja sillä välin koirat olivat ulkona sitä mieltä, ettei risuluutaa enää mökillä tarvita.

Maata näkyvissä!

  Takaisin tultiin tasaisen varmasti rauhakseen. Löydettiin vähän helpompi reitti, eikä rämpimistä ollut kuin lopussa, jossa saatiin kahlata pohkeisiin myöten vedessä. Kelkkakin juuttui tuohon vesilumimassaan oikein kiitettävästi.
Oikein mainio reissu ja yhdessä tekemisen meininkiä. Vaikka vauhti ei päätä huimaa, niin tasaisen varmasti eteenpäin. Olen oikein tyytyväinen meidän porukkaan. Vaikka olen lähtenyt ihan siitä, että omaksi iloksi ja huviksi tässä mennään, niin kyllähän 3-4 koiralla pääsisi huimasti joutuisammin vähän raskaammissakin olosuhetuissa... Toisaalta sulan maan aikaan kikkarilla kahden koiran vauhti on kyllä ihan tarpeeksi.

Matka alkaa olla pulkassa

Huomenna ja torstaina on sitten välipäivä vetämisessä. Tai no koirajuoksua käydään vähän testaamassa huomenissa, mutta se on vain kevyt kokeilu. Ja huomenna saadaan myös ensimmäisen kerran yövieraita tähän torppaan. Ida 4v ja Kusti-veli Tampereelta. Kyllä lomalla on mukavaa!

Lomailua

Lennokki lähetettiin taas taivaalle...

...siellä se menee

 Kyllä saivat koirat lauantaisesta peesissä ajosta uutta kipinää. Tänään oli oikein iloista menoa jäällä. Löydettiin vielä hyvä alusta ja aurinko paistoi. Sitä koirailua parhaimmillaan!

 Lomalla ollaan laiskoteltu aamujen suhteen. Päästän koirat normaaliin tapaan puoli kuuteen mennessä pissalle, mutta sitten jatketaankin unia sinne kasiin asti. Kyllä on mukavaa.
Eteisen mattoa toimittaa meillä tällä hetkellä kasa sanomalehtiä. Surku käy silloin tällöin yöllä pissalla. Ehkä kerran kahteen viikkoon. Onneksi aina samaan paikkaan. Taas pitkästä aikaa oli lehdet märkiä. Eikös sitä ennenaikaan kaikki lehdet eristeeksi käytettykin. Täällä siis vaalitaan perinteitä.

Surku on kyllä hyvä mittari Lumin juoksujen suhteen. Melkoisella varmuudella voin sanoa, että tärpit alkoi lauantaina (14.päivänä) ja on vielä menossa, joskin hiipumassa. Edelleen Lumi kuitenkin vuotaa sellaista rusehtavaa vuotoa. Lumi onkin saanut olla lauantaista lähtien periaatteessa koko ajan kiinni. Onneksi on talvi ja koirat saavat aktiviteettia vetämisestä, joten rauhallista menoa täällä on. Paitsi pihalla innostuvat välillä painimaan tavallista enemmän. Tai sitten Lumi vain istuu ja katselee rappusilla ja Surku tyytyy osaansa.

Makkaranpaistoa

ja mäenlaskua

"Ärräkuvia":

Tänään ne sitten saapuivat -koirajuoksuvälineet. Huomenna mennään vielä rekeilemään ja jos hyvin käy päästään vieraisille saareen. Keskiviikkona sitten testataan miten juoksu kulkee. Ennen sitä ostettiin uusia ihania paitoja. Nyt ostokset ovat vaihtuneet. Ja pitihän sitä juoksusetin lisäksi tilata Surkulle ihan uusi panta, joka ei koko ajan löysty niin kuin edellinen.  On se hieno.

.

Näyttääpä mökki suurelta kun laajakuvalla kuvataan

Elias kyläilemässä

Peesissä

Voisiko enempää tarkkaavainen olla. Siellä rantapusikossa on Tomin valjakko lähdössä...

 Lammilla vietettiin agilitykerhon "pikkujoulua". Lähdettiin Tomin valjakon peesiin. Surku menee aina ihan sekaisin kun huomaa entisen laumansa olevan paikalla, eikä Lumikan jää kuin asteen innossa jälkeen.
Kyllä löytyi vauhtia meidänkin kaksikosta ja etenemisen meininkiä. Välillä oli jäätä ja välillä vesikelkkailua, mutta eteenpäin oli suunta ja vesi roiskui. Paitsi silloin kun Tomin valjakko kaarsikin sivulle ja sieltä takaisin meidän ohi. Surku meinasi ottaa ohjat ja suunnistaa suoraan perään umpihankeen. Pientä vääntöä käytiin suunnasta ja jatkettiin sitten uraa myöten kääntöpaikalle.
Ensimmäisellä kierroksella edettiin suoraan Tomin koirien syliin, kun tultiin vastakkain. Ei ollut meidän koirilla mitään tajua, että ihan reunassa pitäisi olla, eikä kääntyä muiden matkaan. Mentiin kolme kierrosta ja hauskaa oli. Viimeisellä kierroksella jouduin harmittavasti pysäyttämään menon juuri kun oltiin ihan peesissä, kun ohjaustanko alkoi heilua. (myöhemmin selvisi, etten ollut tajunnut kiinnittää sitä...). Oltaisiin saatu oikein kunnon loppukiri, mutta nyt tultiin loppuun rauhallisemmin, kun puhdit olivat selvästi jo poissa.
Muut lähtivät vielä uudelle kierrokselle. Kyllä Lumillekin taas täydet pisteet. Se teki töitä minkä jaksoi. Jos seuraavan kerran tulee vastaava peesitilaisuus laitan koirat parivaljakkoon tai Lumin kärkeen. Lumi ei ole niin ehdottoman oloisesti kääntymässä Tomin koirien perään kuin veljensä.
Ja kyllä täytyy taas vain ihailla Tomin koirien hallintaa ja lauman toimintaa. Wintryn kotisivuilla olevasta aamukävely-videosta näkyy miten lauma seuraa Tomia oli paikalla mitä häiriöitä tahansa.

Ja sitten mentiin. Tomin valjakosta näkyy enää piste, mutta suunta on selvä =)

 

 

Kieletkin samassa tahdissa

 Kun ensimmäinen ohitus ei mennyt ihan putkeen, siirryttiin seuraavia varten ihan suosiolla sivuun. Hyvin siirtyivät hankeen, kun vain tarpeeksi ajoissa ennen valjakon saapumista pyysin ja pysyivät kutakuinkin paikallaan, kunnes lupa kävi ja ampaistiin taas peesiin.

Tauko. Odotetaan Tomin valjakon ohitusta tarpeeksi sivussa uralta

 

Tulossa ovat!

On se kaunis. Ja tänään kaikkensa antanut

Alla olevat kuvat on otettu kattoperspektiivistä lumia pudotellessa.

 Lumilla taitaa olla tärppipäivät käsillä. Se on antanut tänään Surkun jopa astua itseään, mikä ei aiemmin ole tullut kuuloonkaan, (neiti on pidättänyt sen oikeuden vain itsellään). Ja Surkuhan nousisi selkään, vaikka lenkillä hihnassa, jos saisi. 

Tuoksuu vastustamattomalle.

 

 

Juoksukärpänen

Ylös, ulos ja lenkille!

Nyt on iskenyt kova juoksukärpänen -ihan ajatuksentasolla vielä toistaiseksi.
Vuoteen en ole käytännössä juossut lenkkejä. Jossain vaiheessa alkusyksystä yritin Lumin kanssa pururadalla, mutta sain usein jonkinmoisia rytmihäiriöitä ja päätin antaa asian olla. Nyt viikko sitten tilasin juoksuvyön ja muut varusteet. Kaksinkappalein kun koiria on kerran kaksi.

Riikka jos luet tätä ajattelin ensin värvätä sut koettamaan koirajuoksua mun kanssa ;) Ja Ira kunhan kotiudut Thaimaasta, niin Vääksyssä odottaa toivottavasti juoksuseura.

Mitään ei ole vielä tullut postissa, mutta tänään sain oikein pidätellä intoa iltalenkillä. Vatsa oli täysi, mutta "jos vain ihan vähän koettais. Ihan vain normihihnalla ja valjailla". Asian ratkaisi lopulta se, kun muistin valjaiden olevan mun veljen rantavajassa.

Ajatuksissa jatkoin kuitenkin juoksemista. Joskus aikanaan olen juossut maratoneja, mutta reilu 4h jolkotteluun eivät koirat ehkä jaksaisi motivoitua... Enkä itsekään ole valmis ihan sellaiseen rupeamaan.
Mutta puolimaraton tai vähintään 10km pehmeällä alustalla kevään korvalla kuulostaisi passelilta.
Vaikka ihan sellainen itse järjestetty. Lähtisikä joku muu koiraharrastaja mukaan tapahtumaan?
Voi olla paljon luvattu, kun metriäkään en ole vielä koirien kanssa valjaissa juossut...

Ehkä tämänpäiväinen hiihtoretki oppilaiden kanssa antoi innostuksen -josko hiihtoakin uskaltaisi kokeilla koirien kanssa. Ainakin keväällä jäällä ilman alamäkiä. Minua kun hirvittää alamäkien laskeminen jo ihan ilman vetoapuakin... Ja eipä sinne ladulle taida koirien kanssa asiaa olla. Se harrastus vaatisi jo vähän isomman investoinnin: luistelusukset. Perinteisen suksia minulla on kolmet kappaleet muistona entisistä ajoista, jolloin Finlandia-hiihto hiihdettiin vielä Hämeenlinnasta Lahteen. Finlandia muuten hiihdetään taas huomenna Lahdessa.

Kyllä polttelee, liekö kevättä ilmassa.

Huomenna kuitenkin Lammille Tomin valjakon peesiin ihan koiravoimalla