Peesissä

Voisiko enempää tarkkaavainen olla. Siellä rantapusikossa on Tomin valjakko lähdössä...

 Lammilla vietettiin agilitykerhon "pikkujoulua". Lähdettiin Tomin valjakon peesiin. Surku menee aina ihan sekaisin kun huomaa entisen laumansa olevan paikalla, eikä Lumikan jää kuin asteen innossa jälkeen.
Kyllä löytyi vauhtia meidänkin kaksikosta ja etenemisen meininkiä. Välillä oli jäätä ja välillä vesikelkkailua, mutta eteenpäin oli suunta ja vesi roiskui. Paitsi silloin kun Tomin valjakko kaarsikin sivulle ja sieltä takaisin meidän ohi. Surku meinasi ottaa ohjat ja suunnistaa suoraan perään umpihankeen. Pientä vääntöä käytiin suunnasta ja jatkettiin sitten uraa myöten kääntöpaikalle.
Ensimmäisellä kierroksella edettiin suoraan Tomin koirien syliin, kun tultiin vastakkain. Ei ollut meidän koirilla mitään tajua, että ihan reunassa pitäisi olla, eikä kääntyä muiden matkaan. Mentiin kolme kierrosta ja hauskaa oli. Viimeisellä kierroksella jouduin harmittavasti pysäyttämään menon juuri kun oltiin ihan peesissä, kun ohjaustanko alkoi heilua. (myöhemmin selvisi, etten ollut tajunnut kiinnittää sitä...). Oltaisiin saatu oikein kunnon loppukiri, mutta nyt tultiin loppuun rauhallisemmin, kun puhdit olivat selvästi jo poissa.
Muut lähtivät vielä uudelle kierrokselle. Kyllä Lumillekin taas täydet pisteet. Se teki töitä minkä jaksoi. Jos seuraavan kerran tulee vastaava peesitilaisuus laitan koirat parivaljakkoon tai Lumin kärkeen. Lumi ei ole niin ehdottoman oloisesti kääntymässä Tomin koirien perään kuin veljensä.
Ja kyllä täytyy taas vain ihailla Tomin koirien hallintaa ja lauman toimintaa. Wintryn kotisivuilla olevasta aamukävely-videosta näkyy miten lauma seuraa Tomia oli paikalla mitä häiriöitä tahansa.

Ja sitten mentiin. Tomin valjakosta näkyy enää piste, mutta suunta on selvä =)

 

 

Kieletkin samassa tahdissa

 Kun ensimmäinen ohitus ei mennyt ihan putkeen, siirryttiin seuraavia varten ihan suosiolla sivuun. Hyvin siirtyivät hankeen, kun vain tarpeeksi ajoissa ennen valjakon saapumista pyysin ja pysyivät kutakuinkin paikallaan, kunnes lupa kävi ja ampaistiin taas peesiin.

Tauko. Odotetaan Tomin valjakon ohitusta tarpeeksi sivussa uralta

 

Tulossa ovat!

On se kaunis. Ja tänään kaikkensa antanut

Alla olevat kuvat on otettu kattoperspektiivistä lumia pudotellessa.

 Lumilla taitaa olla tärppipäivät käsillä. Se on antanut tänään Surkun jopa astua itseään, mikä ei aiemmin ole tullut kuuloonkaan, (neiti on pidättänyt sen oikeuden vain itsellään). Ja Surkuhan nousisi selkään, vaikka lenkillä hihnassa, jos saisi. 

Tuoksuu vastustamattomalle.

 

 

Kesän rippeitä

Lumi, Jossu ja Elias

Ensimmäiset juoksut alkavat olla pikkuhiljaa pulkassa. Vielä vähän turvottaa ja hiukan on vuotoa joskus. Neljäs viikko on jo menossa, joten ihan hyvän aikaa sitä näköjään kestää. Lumi vaikuttaa toisinaan hieman vaisulta joskus jopa apaattiselta. Toki sitä normaalia energiaakin löytyy. Etenkin silloin kun lenkillä saavutaan "myyräpaikaan". Voi sitä iloa ja juoksua ja hyppelyä mikä siitä syntyy =) Ihan joka kerta en sitä kuitenkaan sinne laske, vaikka ihan vierestä kuljetaankin. Silloin mennään vain ohi, vaikka kaihoisia katseita sinne luodaankin.
Viikon verran Lumi ontui asfaltilla ja hiekkateillä vasenta etutassua. Siellä oli pieni haava ja ihmettelin kun ei se ala paranemaan. Lenkkeiltiin mahdollisimman paljon pehmeillä alustoilla ruohikolla ja sammalpohjaisessa metsässä. Eilen sitten otin oikein otsalampun ja aikani tihrusteltuani ja ronkittuani hammaslääkärin piikillä sainkin näkyviin pienen lasinpalan. Nyt tuo mokoma pikkuesine on poissa ja ontuminenkin jäänyt melkein kokonaan.

Aamuisin olemme siirtyneet taas lenkkeilemään metsään -pilkkopimeään sellaiseen. Tunnin verran kuljemme pimeässä ennenkuin alkaa valjeta. Valkoisesta väristä on huomattavasti etua pimeässä liikuttaessa. Ostoslistalla ovat kuitenkin keltaiset huomioliivit, mutta olen ollut olevinani niin kiireinen etten ole ehtinyt kaupunkiin ostoksille.
Olen ihmetellyt Lumin intoa metsässä ja miten se yrittää saada ilmavainua. Pari kertaa se lähtenyt jonkin perään, mutta olen saanut sen pysäytettyä tiukalla "P...rk..le" komennolla. Se on sana jota on mahdoton sanoa kauniisti ja olen huomannut sen olevan tiukoissa tilanteissa tehokkain pysäyttäjä. Silloin kun "ei" sanalla ei ole välitöntä vaikutusta täytyy ottaa järeämmät aseet käyttöön ja toivoa etteivät maahiset ja menninkäiset laita pahakseen kun luonnossa kirotaan.
Tänään sitten kuulin, että ilvekset ovat tulleet kirkonkylään ja peurat ovat siirtyneet niiden tieltä meidän lenkkeilymaastoille. Yhtään en ole onistunut näkemään, mutta niidenkin kohtaaminen tulee vääjäämättä eteen. Tulee lisää haastetta ja päästään taas testaamaan mikä on meidän hallinnan taso kun tulee tiukka tilanne eteen. Jos näyttää, että siinä on puutteita, niin Lumi saa taas peräänsä pitkän narun varmistamaan ettei perään pääse.


Yksi aamu pimeässä metsässä liikuessamme näkyi kirkas valonväläys, joka kohosi puiden yläpuolelle. Se toistui useampaan kertaan ehkä minuutin välein ja muutti välillä paikkaa. Mitään ääntä ei kuulunut. Mikään taskulamppu tai vastaava se ei ollut -ei edes extrahypervoimakas. Sen verran laaja ja kirkas se oli. Yritin keksiä kaikki loogiset selitykset ja lopulta päädyin ainoaan jäljelle jäävään: ufot olivat liikenteessä. Seuraavana aamuna valoja ei näkynyt, mutta mielikuvitus lensi sitäkin kirkkaammin....

 Päästiin yllättäen avustamaan koirankoulutuksessa, kun lenkillä ollessamme koulutuspari pyysi meitä avuksi ohitusharjoitukseen. Lumi näytti parasta osaamistaan ja kuuliaisuutta ja kulki hienosti käskyttä ohi. Kun viimeisellä kerralla pysähdyimme parin kohdalle juttelemaan Lumi jäi vähän kauemmaksi makoilemaan ja pysyi siinä vaikka juoksijoitakin meni ohi ja kaikki ilman mitään erillistä käskyä. Hienoa Lumi! Tällaista lisää!

 

Vähän vielä juoksut turvottaa

Vähän kuutamolla

  Lumilla on juoksut kestäneet nyt 13 päivää. Viimeiset neljä päivää se on ollut enemmän tai vähemmän kuutamolla. Vielä se tiputtelee silloin tällöin muutaman veripisaran (kuten silloin kun se automatkalla istui sylissäni, kun oli himppasen ahdasta...), mutta pääsääntöisesti vuoto on lakannut. Hajut kiinnostaa kovin ja toiset koirat. Pyörällä saattaa silti päästä melko nätisti muiden ohi jos ei sitten taaksepäin vilkuiluja lasketa. Muutaman kerran on törmännyt puuhun, kun on jäänyt katselemaan takana tulevaa koiraa ja samalla jolkutellut hiljakseen eteenpäin =) Yöllä Lumi on tavallista levottomampi ja liikuskelee enemmän, joskus jopa hiljaa vinkuu. Lenkillä saattaa yhtäkkiä hidastaa ja pysähtyä vain katselemaan. Tai saattaa haistella jotain ja sitten jäädäkin vain paikoilleen.
 Aamulla tehdään metsälenkin sijaan pitkä pyörälenkki. Kaipaan jo kovin sitä, että päästään taas tavalliseen tapaan metsään. Kylillä pyörällä pyöriminen on aika tylsää ja yksitoikkoista.
Veljeni Jossun ja Eliaksen kanssa tehtiin yksi päivä pikkuretki Paolanvuorelle. Tässä Jossun kuvasatoa:

 

 

Eilen sain ilmalämpöpumpun ja voi sitä suloista lämpöä! Lämpötila nousi pikkuhiljaa 10 asteesta 17 kosteus alkaa myös pikkuhiljaa poistua. Vaikkei tuo mikään seinän kaunistus olekaan, niin asiansa se ajaa loistavasti.

Aika kaaos -pihaa myöten.

 Yhdeksäs päivä juoksuista menossa ja alkaa neiti olla pikkuhiljaa vähän hajamielinen. Tästä kituviikko edessä hihnassa. Vuoto on pikkuhiljaa loppumassa. Olenkin toivottanut kaikki nartut ja leikatut urokset meidän pihaan seuraavan viikon aikana Lumia juoksuttamaan. Tänään tulikin oikein lauma koiria ja emäntiä sipsien, limpparin ja karkkien kanssa. Tapetointi sai siirtyä, raivattiin ulkopöydältä tilaa ja istuttiin filmivanerien päälle herkuttelemaan. Lauantai ja karkkipäivä! Tosin viimeaikoina on ollut: sunnuntai ja karkkipäivä, maanantai ja karkkipäivä, tiistai ja karkkipäivä....

Hajamielisyys alkaa tosiaan näkyä siinä, että Lumi tuntuu toisinaan olevan ihan omissa maailmoissaan. Odotettiin koivun alla sateen laantumista  ja kun lähdin jatkamaan matkaa Lumi jatkoi edelleen istumista ja katsomista kaukaisuuteen. Ei sellaista tarkkaavaista katsetta, joka syntyy kun joku liikkuu jossain, vaan sellaista jossa osa ympäristöstä häviää. Kutsuin sitä -ei mitään reaaktiota, kutsuin toisen kerran -ei reaktiota. Vasta murahdus sai Lumin palaamaan takaisin tähän maailmaan.
Välillä lenkillä ei oikein tiedä mitä tehdä. Saattaa olla  hakemassa pissapaikkaa ja sitten vain istahtaa kesken kaiken kuin olisi unohtanut mitä oli tekemässä. Olisi kiva päästä kurkkaamaan Lumin pään sisään mitä siellä liikkuu tai enemmänkin vaikuttaa siltä ettei siellä aina liiku yhtikäs mitään.
Uroskoirien kohdalla on joko kiinnostunut tai sitten saattaa ohimentäessä kävellä ihan minussa kiinni ilman käskyä seurata ja sitten jäljestäpäin kuikuilla perään. 

  Tähän asti Lumi on ollut hyvin kuulolla juoksuista huolimatta. Jopa toisten koirien kanssa leikkiessä on alkanut kääntyä takaisinpäin kun olen kieltänyt enää etenemästä kauemmas tai kutsunut lähemmäs.

 

Meidän Lumi ei koskaan kerjää. Tässä kuvassa on jokin häikkä...

 

 

 Ehdin sitten hyvin tapetoidakin. Se olikin mukavaa puuhaa. Valmista jälkeä syntyi ripeästi ja ensikertalaiseltakin onnistui helposti. Rautakaupan palvelua aina moititaan, mutta tänään ei voinut valittaa. Olin pyörällä tekemässä kaikenlaisia ostoksia. Iso pelti olisi ollut hankala kuljettaa. Sanoin, että minun täytyy pyytää auto ja tulla hakemaan pelti myöhemmin. Myyjä tarjoutui heittämään sen meille kotiin töistä lähtiessään ja niin myös tapahtui!!!

Uutta kuistia sisältä. Mattomies tulee ensiviikolla ja sitten pääsen wc:n ja suihkutilan seinien kimppuun. Matto saa toistaiseksi toimittaa oven virkaa. Haluaisin vanhan mallisen parioven, mutta tänään sen hinnaksi selvisi reilusti päälle 3000e! Nyt täytyy pikaisesti pohtia muita vaihtoehtoja...