Jossun otoksia pääsiäisenä

Ei tullut meistä talonomistajia. Soitin jättääkseni tarjouksen 1 1/2 päivää näytön jälkeen ja talo oli jo mennyt. Ei ollut siis meille tarkoitettu. Kyllä silti harmittaa, oli sen verran suunnitelmia jo tehty ja ajatuksissa näin meidän asuvan siellä kaikinpuolin tyytyväisinä. Nyt vain sitten päivä kerrallaan ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo vai tuoko se seuraavatkin 10 vuotta kerrostaloelämää...

Lelujen kerääminen laatikkoon sujuu jo hienosti. Vielä pientä hiontaa, että Lumi ymmärtää kaikkien lelujensa kuuluvan mukaan ja käskysanan mukaanotto. Osumatarkkuudessa on välillä vähän tarkentamista, mutta yleensä viimeistään toisella yrittämällä kolahtaa laatikkoon. Mitään suurta siivousapua tästä tuikitarpeellisesta taidosta ei ole. Kun lattialla ei näy enää yhtään keräämisenarvoista lelua niin Lumi hakee lelut laatikosta ja tiputtaa ne takaisin intoa vikisten. Muutama ruokailuhetki on saatu rattoisasti kulutettua tämän taidon harjoitteluun.

Lumi on periaatteessa sisäsiisti (jos olisin 8h töissä asia olisi ihan eri). Rustoluut laittavat Lumin vatsaa hieman sekaisin ja jos en reagoi vikinään niin silloin saattaa kakatkin tulla vielä sisään. Muuten pystyn käyttämään Lumia parin kolmen tunnin välein päivisin pihalla. Aamuyöstäkin saatan usein käyttää pennun kertaalleen pihalla jos satun heräämään. Lehdet saavat vielä olla varmuuden vuoksi lattialla. Niihin tarttuu kivasti isommat kuratkin sisään tullessa...

Olen pitänyt Lumia enemmän kiinni kuin yleensä. Joka ulkoilulla on kuitenkin vapaana juoksemista joskus enemmän joskus vähän vähemmän. Lumi saattaa jäädä kauaskin taakse haistelemaan jotain mielenkiintoista tai jokin haju saattaa viedä sitä huoletuttavan kauas. ja esim jäällä toimintasäde on pitkä vaikka Lumi (melkein)aina kulkuani seuraakin. Tämä on asia joka hieman huolettaa. Aika luottavainen Lumi on sen suhteen, ettei kadota minua. Jos menen piiloon, niin Lumi tulee kyllä juoksujalkaa etsimään, mutta löytää minut melkein aina ongelmitta vaikka mielestäni olisinkin löytänyt loistavan piilon. Se ottaa päähän etenkin kun juuri silloin haluan antaa sille opetuksen ja toivon sen oikein huolestuvan. Pääsääntöisesti matkamme kulkee yhdessä myös vapaana, mutta noiden poikkeusten esiintymistiheys on kasvanut huolestuttavasti. Onneksi sain taas hyviä vinkkejä asian korjaamiseen. Nyt kieltosana käyttöön myös silloin kun Lumi menee tai jää liian kauas ja se viedään horjumatta loppuun asti ilman että huomio hetkeksikään irtoaa pennusta. Haastetta tulee olemaan, mutta jämäkästi ja päättäväisesti lähdetään yrittämään.

Jos mahdollista pyrin aina valitsemaan toisen reitin jos Lumi ei jää risteykseen odottamaan, vaan olettaa meidän jatkavan tiettyyn suuntaan.
Kun olemme olleet leikkimässä toisen koiran kanssa niin poislähtö sujuu nykyään hyvin myös vapaana. Tilanteet ja asiat elävät kuitenkin jatkuvasti pennun kanssa ja jokin asia joka on sujunut saattaakin seuraavassa hetkessä olla hankalampi ja päinvastoin.

Lumilla on pikku mörkökautta havaittavissa. Oudot asiat saavat jalat jäykiksi ja niskakarvat pystyyn ja kohdetta lähestytään varovasti kaartaen ja ehkä matalasti haukahdellen. Kyse voi olla polun varteen rakennetusta Lumiukosta, jäällä olevasta leijan pumpusta tai oikeastaan mistä vain oudosta kuten hämärässä olevasta moottoripyörästä. Pimeässä ja hämärässä Lumi onkin varautuneempi. Kun kohdetta kohti mennään ja se huomataan vaarattomaksi, niin sitä ei välttämättä käydä edes haistelemassa vaan se vain lakkaa kiinnostamasta.

Ida-Lumia 3v & Lumi 4,3kk

"Meistä on tullut kaveleita" kommentoi Ida. Edellisellä vierailulla reilu kuukausi sitten Ida vielä arasteli ja Lumi oli riehakkaampi. Nyt kaikki sujui mallikkaasti. Kummatkin nauttivat toistensa seurasta ja Lumi siitä kaikesta huomiosta jonka se sai. Liika on kuitenkin liikaa, etenkin kun on tottunut elämään emännän kanssa joka sisällä istuu nenä kirjassa tai tietokoneessa, ja muutaman kerran viikonlopun aikana Lumi katsoikin parhaaksi mennä häkkiin turvaan 3- ja 2-vuotiaiden veljieni lasten helliä huomionosioituksia.
Joskus huomaisi Lumin olevan vähän hämillään lasten epätavallisesta liikehdinnästä ja eleistä. Silloin vain itse rauhassa tilanteeseen ja Lumille vaikka kehotus maahan jolloin se selkeästi rentoutuu kun tietää mitä siltä odotetaan.

Koiraa ei pidä inhimillistää ohjetta katsottiin läpi sormien silloin, kun Ida vei Lumin pään alle pehmikkeen, että: "sen olisi pehmeämpi nukkua"

Vetoleikki on Lumin lemppareita. Pulkan veto ulkona sujui ulkona myös samaan malliin: narusta kiinni ja peruutusvaihde päälle. Saihan sitä niinkin Idan pulkkineen jonkin matkaa liikkeelle
Sittenkin sinisilmäinen husky. Kukaan ei ole koskaan kadulla tunnistanut Lumia huskyksi. Edelleen lähes järjestäen Lumia luullaan valkoiseksi paimenkoiraksi.

Pääsiäistervehdys: kuvia reilun kahden kuukauden takaa

Käytiin eläinlääkärissä saamassa 4kk rokotukset. Lumi oli ihanan luottavainen, rauhallinen ja terveen utelias. Toista kertaa elämässään se seisoi pöydällä kuin vanha tekijä lääkärin tutkiessa paikat. Rokotetta odotellessa Lumi kävi pöydälle pitkäkseen painaen vielä pään tassujen päälle. Saatiin kehut eläinlääkäriltä harvinaisen luottavaisesta ja rauhallisesta pennusta ja sekös tuntui mukavalta.

Lumi on oppinut olemaan rauhallisesti myös pienten lasten kanssa. Se ei enää yritä hammastella tai hyppiä, vaan tyytyy lähinnä katselemaan ja pysyy neljällä tassulla tai maassa. Toki siinä olen koko ajan lähettyvillä ja seuraan tilannetta, mutta useinkaan ei tarvitse puuttua. Ehkä se on ymmärtänyt, että vauvoja nuo vielä ovat ja niille on olemassa eri säännöt kuin aikuisille. Näinhän se oli "aikoinaan" sillekin.

Tomi luona käytiin taas saamassa kumpikin oppia laumakäyttäytymisestä. Kyllä on upeaa katsoa miten yhteistyö sujuu Tomilta koirien kanssa melkein ilman sanoja. Meillä on ensiluokan ohjeet miten toimia. Täytyy kuitenkin olla itselle armollinen vaikkei ihan samaan tulokseen päästäisikään. Meillä tottelevaisuus hoidetaan ainakin toistaiseksi lahjonnalla, herkkuja on aina taskussa.
Olen ilmeisesti saanut tiukkapipon maineen täällä kotikulmilla. Ollaan otettu tietyt ohjeet todella kirjaimellisesti, kuten, että hihnassa ei tervehditä toisia koiria koskaan ja ihmisiäkään ei pääse haistelemaan tai rapsuteltavaksi kuin joskus aniharvoin ja vain luvan kanssa. Myönnettäköön, että pientä neurootikon ja perfektionistin vikaa voi olla havaittavissa =)
Toisten koirien ohitus kävelytiellä sujuu käytännössä niin, että otan Lumin sivulle ja sanon vierellä. Koiran kohdalla Lumi yrittää kaikkensa päästäkseen kontaktiin ja on ihan kuuro muulle. Muutaman metrin päässä se kulkee jo kuitenkin nätisti vierellä. Palkan saatuaan taakse jäänyt koira kiinnostaa vielä hetken aikaa (toisinaan "hetki on pidempi käsite =) ja sitten matka jatkuu taas sujuvammin.

Viime yö meni vähän katkonaiseksi kun heräsin kolme kertaa Lumin kakomiseen. Viimeisellä kerralla menin katsomaan ja Lumi oksensi kovamuovisen renkaan aikamoisilla sahalaidoilla. Ei ihme, että olo sen jälkeen helpotti. Kuuden aikaan aamulla käytin sitten Lumia ulkona pissalla. Ulko-oven loksahtaessa kiinni tajusin samassa sen avainten jääneen sisään. Ei auttanut muuta kuin kävellä Lumin kanssa tunnin aamulenkki reinot paljaissa jaloissa ja odotella, että ovet aukeavat seitsemältä. Saipa Lumikin pitkäperjantaiaamuna kävellä tyhjillä kaduilla vapaana juosten paikoissa joissa muuten se on yleensä kiinni.

Olen etsinyt vanhaa HIRSItaloa kymmenen vuotta. Maanantaina olen menossa katsomaan vanhaa LAUTArakenteista taloa ja kriteereissä ensimmäisenä on saako pihaan rakentaa tarpeeksi korkean aidan. VAROITUS: Koiran omistaminen voi muuttaa vanhoja piintyneitä haaveita uuteen muotoon...

4kk

Palmusunnuntai aamuna teimme treffit Tomi-koiran kanssa jäälle. Muutama tunti vierähti auringossa koirien touhutessa. Kun Tomi haistoi mitä herkkuja minulla oli palkkana, niin minusta tuli maailman kiinnostavin ihminen. Kun kutsuin Lumia oli kaksi koiraa edessäni tapittaen minua silmiin. Lumi ja Tomi saattaa kuulostaa koiran korvaan samalta etenkin jos toivoo eniten maailmassa, että voisi jotenkin ansaita herkun. Kiitos Anu, Ilmari ja Tomi.







Ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen pidin oikein kunnon siivouspäivän. Siis ei niin, että tänään vähän imuroidaan ja parin päivän päästä pyyhkäistään eteisestä lattialta suurimmat tahrat pois, vaan niin että oikeasti tuntuu siistiltä. Koirankarvat lähtee kunnolla vain kostealla pyyhkimällä. No sitten kunnon lenkille ja takaisin tullessa Lumilla oli vatsan alle jäätynyt ennätysmäiset hiekkakivipuikot. Tässä oppii suurpiirteiseksi. Kun ennen siivouspäivän jälkeen saatoin keräillä yksittäisetkin näkyvät hiekanjyvät ja hiuksenpätkät pois (-siis ihan oikeasti!) pitääkseni pidempään puhtaan illuusion, niin nyt ei paljon paina vaikka hiekka jo muutaman tunnin kuluttuia siellä täällä rahisee. Elämän ääniä =)

Olen pitkästä aikaa ottanut taas klikkerin käyttöön. Ihan vain teettääkseni Lumilla aivojumppaa. Päätin opettaa lelujen keräämisen laatikkoon. Aloitetin naksauksella kun Lumi koski luuta kuonollaan. Huomaa, ettei olla pitkään aikaan harjoiteltu mitään uutta vaihe vaiheelta. Lumi tarjosi aina välissä kaikki temppunsa -maahan meno tietysti ensimmäisenä- ja jäi sitten hämmentyneenä makaamaan ja katsomaan minua -"mitähän tuo oikein haluaa kun ei mikään vanha tepsi". Vähän vihjettä ja taas naks kun kuono osui luuhun.
Seuraavana päivänä oli tavoitteena että Lumi ottaa luun suuhunsa. Seuraavaksi lelulaatikko minun ja luun väliin ja ensimmäisestä kerrasta kun luu vahingossa putosi laatikkoon naks ja kunnon herkut ja kehut. Pitää muistaa -etetnkin kun ei olla vähään aikaan tehty mitään missä Lumin pitää itse aktiivisesti kokeilla mitä halutaan- edetä tarpeeksi pienin askelin. Ehkä ensi viikolla saatamme päästä jo siihen että Lumi hakee esineen kauempaa ja tiputtaa sen laatikkoon käskystä. No käy niin tai näin niin se on hauskaa ajanvietettä ja vähän pähkäiltävää Lumille. On nautittavaa katsoa kun Lumi keksii mitä siltä odotetaan ja innostuu.

Nykyään jos annan Lumille nappuloita niin saatan piilottella niitä huoneisiin ja sanon "etsi" ja toinen nuuskuttelee innoissaan varttitunnin pitkin asuntoa ja sieltä täältä kuuluu aina rouske kun tärppi käy.

Odotan jo innolla toukokuuta ja pentukurssin alkua. Etenkin toisten koirien ohitukseen tarvitaan harjoitusta. Tänään on taas tuntunut, että lisäoppi olisi tarpeen. Nyt kuitenkin odotellaan Rovaniemen poppoon saapumista. Auto on startannut tänä aamuna pohjoisesta ja viimeistään huomenna Lumi tapaa ensi kertaa kohta vuoden ikäisen kummipoikani. Tervetuloa Jossu, Katri ja Elias. Ja taas on odotettavissa vähän laadukkaampia kuvia kun Jossu pääsee kameroineen paikalle.