Auton mittari näytti +9 astetta ja foreca +13 auringon nousun aikaan. Ajettiin tasamaalla himpun päälle 2km:n lenkki. Sälli ja Corvette olivat keulassa ja hyvin meni. Takaisin käännökseen olivat lähdössä väärää kautta ja yhdessä kohtaa Sälli varmoin ottein oli kääntymässä suoraan menon sijaan -liekö tuttu kohta aikasemmilta kerroilta? Mönkijäkin toimi nyt tasamaalla kohtuudella ohjattavuuden suhteen. Pienemmille monttuisille mutkaisille poluille en sillä edelleenkään uskaltaisi, mutta jotakuinkin ohjattava se jo on. Tosin nyt tuli toinen ongelma. Se on nyt niin raskas etten millään meinannut saada työnnettyä sitä luiskia pitkin takaisin kärryyn, etenkin kun etupyörät meinasivat aina kääntyä vinoon. Mielessä kävi jo lähteä katsomaan olisiko joku partiolaisista jäänyt vielä yöksi telttailemaan.
No seuraavan yönä testasin mönkijän mäkisemmässä maastossa ja totesin ettei se ole sellaiseen edelleenkään riittävän vakaa...
Lumi on kärkäs ruuasta ja Sälli näpäytti sitä siitä Evolla. Muulloin se on katsonut Lumin reaktioita läpi sormien. Heittelin koirille lihasuikaleita etsittäväksi. Kenties lihasuikaleet olivat sen verran halutumpia kuin nappulat, että se päättä laittaa Lumin ruotuun. Lumi ei heti luovuttanut ja rähisi vastaan. Siististi ja varmasti Sälli homman hoisi. Lumi vielä lopuksi yritti kylkeä hamuilla, mutta tyytyi sitten huutamaan ja pitelemään tassua. Sen verran se opetusta sai, ettei hetkeen kyennyt säntäilemaan lihojen perässä. Päivällä se kiltisti luovutti, kun ehtivät Sällin kanssa samaan aikaan apajille.
Surku ja Sälli ovat muutamaan kertaan tuoreista luista rähisseet. Viimeisellä kerralla Sälli koetti viedä Surkun luuta. Siinä ne jonkun aikaa painivat eikä Surkulla ollut aikomustakaan luovuttaa. Lopulta Surku asteli luunsa kanssa ja Sälli jäi nurkkaan tyhjin suin.
 |
| Näillä kahdella tuntuisi olleen asiat selvät jo heti alkuunsa |
Sälli ei ole ollut enää tarhassa ketjussa. Tiistaina sen saapumisesta tulee kuluneeksi 3viikkoa. Se näyttää tyytyneen oloonsa ihan hyvin. Makailee rennosti ja tarhan kiertely on jäänyt. Ihan aina se ei edes viitsi nousta katsomaan lähtöäni.
Olen monen monta kertaa lähtenyt kotoa vain jäädäkseni kuuloetäisyydelle päivystämään alkaako ulvonta. Huuteluita ei ole kuulunut viime perjantain jälkeen, paitsi kerran: Lähdin iltasella pois, mutta palasinkin vähin äänin kuuluetäisyydelle. Silloin kuului muutama matala ääni, josta pääsin heti huomauttamaan. Siskoni tuli vielä auttamaan ja laitettiin lisää vettä myllyyn. Otettiin Lumi ja Corvette lenkille. Sälli jäi Surkun kanssa tarhaan. Ira jatkoi koirien kanssa kävelyä ja minä jäin taas kuulomatkan päähän. Ensin näytti ettei mitään tapahdu, mutta sitten alkoi matala basso virittyä ja taas pääsin heti puuttumaan.
Naapuritkaan eivät ole kuulleet muita huuteluita. Iltasella lähtö tuntuu aiheuttavan sitä kaikkein herkimmin. Aina jaksaessani pitäisi iltalähtöjä treenata, eikä saisi luovuttaa liian nopeaan. Kun olen palannut kotiin on Sälli ollut edelleen seuraamassa eikä siis ihan rauhoittunut. Tilasin usb-jatkokaapelin ja jos webbikameran saisi sitä kautta toimimaan, niin tietäisi olla palaamatta liian aikaisin.
Ensimmäinen työpäivä oli torstaina ja tiedän että sen jännitys jossain määrin näkyi. Se ei kuitenkaan laukaissut ulvontaa, vaan naapuri sanoi, että ihan hipihiljaista on ollut koko päivän. Varmuuden vuoksi aidan kyljessä oli purkki, jota naapuri olisi kopauttanut kiellon tehosteena. Kenellä on naapurit jotka viitsivät mielellään ja vapaaehtoisesti vaivautua <3 Kukaan naapureista ei ole ollut näreissään koirien huuteluista -päinvastoin. Yksikin naapuri oli laskenut toissaperjantain ulvomiset. Aluksi oli kuulunut 8 ulvonnan sarjoja 10 kappaletta, sen jälkeen joku muu koira oli tullut mukaan... Sain raportin siihen asti, kunnes televisiosta oli alkanut kiinnostavampi ohjelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti