Lähitienoolle tuli selväksi, että täällä asuu koiria

On ollut hieman viileämpiä iltoja ja yhtenä niistä päätin kokeilla Sälliä pyörän kanssa. Pariksi otin sille Lumin, joka kulkee pyörän kanssa kaikkein rauhallisimmin. Meni oikein hyvin. Muutamaan kertaan Sälli koetti mennä hieman omiaan hajuja kohti, mutta hoksasi äkkiä mistä on kyse ja jolkotteli nätisti.
Seuraavana iltana otin sitten kaikki neljä koiraa. Matka taittui ihan kivasti. Kirkolle matkaavista autoista kuikuiltiin yhdestä jos toisestakin. Jo se että neljä huskya jolkottelee rintarinnan pyörän vierellä voi saada jonkun vilkaisemaan, mutta luulen että se hauskin yksityiskohta on alakouluikäisen vaaleanpunainen Helkama, jolla matka taittuu. Omani varastettiin pari viikkoa sitten ja sain ystäväni tyttären vanhan pyörän tilalle.
Ihan hiljaista vauhtia mennään. Hankalinta on saada koiria olemaan kiihdyttämättä pyörän edelle, kun rintama on niin leveä. Ihan sentilleen se ei mennyt mieleni mukaan. Omien hermojen kurissa pitäminen siinä tilanteessa on kaikkein haasteellisinta. Mietin jo josko etupyörään kiinnittäisi jonkun siivekkeen jonka takana koirat juoksisivat.  Hihnassa ne täytyy kuitenkin näillä reiteillä pitää. Hihnat tuovat pyöräilyyn oman lukunsa, etenkin Surkun mutkahännän kanssa joka suorastaan pyydystää takaa kulkevat remmit.

Hyvin se Sälli kovankin ruokansa pureksii, vaikka purukalusto onkin jo aikaa nähnyt.

 Olipa juhlaa antaa koirille aitoa ruokaa. Olen viimeaikoina pystynyt ruokkimaan koirat pääosin lihalla. Se liha on muoviin pakattua ja valmiiksi jauhettua Kennelrehun autolta tai Vom og hundematin yhteistilauksesta levynä. Ihan hyvää sinänsä, mutta oli silti ihan eri asia pieniä kirveellä kokonainen siantakajalka nahkoineeen ja luineen ja syöttää se koirille. Siinä oli aito tekemisen meininki ja riitti vähän repimistä ja jäystämistäkin. Kaksi päivää sitä juhlaa kesti.

Perjantaina olin veljenpojan synttäreillä tässä kotikulmilla. Koirat jäivät rauhakseen tarhaan, Sälli vielä ketjussa. Takaisin tullessani reilun 2 1/2h kuluttua oli tarhassa edelleen leppoisa ja rauhallinen menininki.
Menin sisään ja puuhailin hetken omiani ennen iltalenkkiä. Silloin huomasin naapurini soittaneen. Ilmeni että Sälli oli aloittanut haukkumisulvonnan, johon Corvette ja Surku olivat yhtyneet... Naapuri oli jossain vaiheessa tullut aidan viereen seisomaan ja se oli hiljentänyt koirat. Sisälle päästyään oli sama meno alkanut. Koirat olivat kuulemma myös hyppineet toisiaan vasten ja naapuri oli pelännyt että alkavat tapella. Aikamoinen show oli ollut pitkään ja se oli kuulunut. Vähintään 1 1/2h oli meno jatkunut. Ainoastaan Lumi oli koko ajan ollut ihan hiljaa ja rauhakseen -katsellut vain toisten touhuja.
Itse samaan aikaan nautiskelin juhlapöydän jäätelöbaarista autuaan tietämättömänä kotipihan tapahtumista. Koko vanhakeskusta on varmasti kuullut, että täällä on koiria. Tänään ylärinteen naapuri kysyi oliko minulla tai koirilla eilen joku hätä. Olivat jo huolestuneet.
Kyllä nolotti ja harmitti, kun kuuli omien koirien kunnolla mekastaneen. Vähän kävi huolestuttamaan, että mitä jos se jatkuukin ja joudun luopumaan Sällistä. Sitä en kyllä millään haluaisi. Pitäisköhän sitten muuttaa sinne Maakeskeen...

Lopun iltaa harjoitutin Sälliä siihen ettei tarhasta kuulu pihaustakaan. Otin vuorollaan jonkun  koiran mukaani ja lähdettiin "lenkille". Sälli oli aloittamassa ja sain komennettua sen hiljenemään. Naapuri lainasi pihaansa ja siinä talonkulmalla näkymättömissä odottelin tilaisuutta komentaa.
Tuo taitaa olla enemmän kuitenkin oireen hoitoa, vaikka meinaan sitäkin jatkaa. Sain kullanarvoisen muistutuksen, ettei koirien kanssa saa olla liikaa tai ne alkaa huuteleen perään. Totta varmasti. Viime aikoina on tullut käytyä "turhaan" tarhassa enemmänkin. Olen laittanut Sälliä ketjuun -kun olen tiennyt kohta lähteväni, harjoituttanut niitä rauhassa odottamiseen tarhaan mennessäni ja siihen päälle vielä normaalit lenkit. Sälli etenkään ei ole varmaan tottunut tuollaiseen "ramppaamiseen", vaikka aika eleettömästi olen ne suorittanutkin. Nyt olen lopettanut ylimääräiset vierailut tarhalla.
Kesälomalla on aikaa ja olen ollut paljon kotosalla. Olenkin asiaa sen kummemmin ajattelematta ollut koirien kanssa normaalia enemmän tekemisissä. Corvette tuli kun kävin töissä ja se ei muutoinkaan piippaillut (muistaakseni). 
Aamupäivästä ainakaan minun lähtö ei näytä aiheuttavan meteliä. Aikasemmin ei kuulemma ole ollut kuin korkeintaan pientä vikinää lähtiesäni. Jos minulla on joku muu koira mukana niin Sälli on saattanut muutaman matalan ulvonnankin päästää. Sisko kun oli täällä niin se otti Lumia ja Corvettea ja minä jäin aidan taa näkymättömiin hiljentämään Sälliä.
  Seuraavana päivänä episodista menin useasti tienposkeen lehteä lukemaan ja samalla kuulostelemaan. Ihan hiljaista oli... Ja hiljaista on ollut tänäänkin poissaollessani.

Lauantaiaamuna oli hieman viileämpi yö ja tehtiin pieni vetolenkki vanhan oppilaani mönkijällä (oma on vielä syynissä, saa nähdä tuleeko siitä ajettavaa). Samaa mönkijää olen käyttänyt tasaisessa maastossa kolmella koiralla ennen Sälliä. Nyt menin hieman mäkisempään maastoon ja hyvin se kulki, vaikka olikin raskas. Kyllä neljä koiraa jaksaa vetää yllättävän raskasta kuormaa, etenkin kun on kolme vahvaa urosta. No Surku on vielä aika rimpula, mutta töitä se tekee. Erityisesti ilahdutti se, että Lumi oikein tsemppasi ylämäkiin. Tasaisella en ole sen työpanoksesta ihan vakuuttunut, mutta mäissä se ainakin tänään yritti tempoa laukalla ja takajalat tärisi kun pidettiin pieni tauko. Sälli ja Corvette olivat keulassa ja ne muutamat suunnat toimivat ihan hyvin. Sälli oli pientareen puolella ja piti ihan kelvollisesti oiekan reunan. Kaksi kertaa kävin sen korjaamassa sinne takaisin. Sekin oli lopussa kun se ennakoi suoran päässä olevaa käännöstä autolle.

Hellepäivän lenkki= nappuloiden etsintä pihalta:

Joskus sekin käy liian raskaaksi...